Turkkilainen jalkapallo

 Posted by on 6.3.2008
maalis 062008
 

Viime tiistai-iltana koko Turkki näytti menevän sekaisin, kun istanbulilaisseura Fenerbahçe pudotti Sevillan jalkapallon Mestarien liigan jatkosta. Voitto oli keskiviikon ykkösuutinen siitäkin huolimatta, että Turkin armeija oli juuri sotinut viikon ajan Pohjois-Irakissa. Onkin kuvaavaa, että suuresti arvostamani Milliyet-lehden toimittaja Hasan Cemal päätti keskiviikkona kurdikysymystä käsitelleen kolumninsa onnittelemalla Fenerbahçea ja sen kannattajia.

Kuten arvata saattaa kuningas jalkapallo on urheilulajien ykkönen myös Turkissa. Seuraavassa käyn hieman läpi turkkilaista jalkapallokulttuuria ja suurimpia seuroja. Lienee myös syytä mainita, että olen itse Beşiktaşin fani, mikä voi heijastua asenteissani ja tavassa millä kirjoitan muista joukkueista.

Turkin jalkapalloa hallitsee neljä suurta joukkuetta, jotka ovat jakaneet keskenään kaikki maansa mestaruudet. Yleisempää on kuitenkin puhua kolmesta suuresta (üç büyük), eli Istanbulin suurista seuroista: Beşiktaş (12 mestaruutta), Galatasaray (16 mestaruutta) ja Fenerbahçe (äännetään Fenerbahtshe; 17 mestaruutta). Menestyksen lisäksi näiden joukkueiden suuruutta kuvastaa se, että niillä on omat stadioninsa ja menestyvät joukkueet myös muissa lajeissa, kuten kori- ja lentopallossa. Ainoa joukkue, joka on onnistuneesti haastanut Istanbulin kolme suurta, on Mustanmeren itäosasta tuleva Trabzonspor (kuusi mestaruutta).

Fenerbahçella on kannattajia myös Galatan kaupunginosassa. Kuva: L. Tainio

Vaikka muiden turkkilaisten joukkueiden fanit ovatkin seurauskollisia, lähes kaikki heistä kannattavat myös jotain näistä neljästä mestarijoukkueesta. Epävirallisten tietojen mukaan Fenerbahçen kannattajajoukko olisi suurin. Suuri suosio on pienoinen yllätys, kun otetaan huomioon seuran nousukasmaisuus ja ulkomaalaispelaajien suuri määrä. Seurojen suosiota kuvaa hyvin niiden asema mediassa. Lähes kaikilla turkkilaisilla sanomalehdillä on urheilusivuilla varattu ainakin yksi sivu kullekin neljästä suuresta. Lisäksi Turkissa ilmestyy ainakin kaksi päivittäistä urheilulehteä, joiden sisällöstä jalkapallo ja neljä suurta vievät leijonan osan, ja kolmella suurella on myös omat televisiokanavansa. Jalkapallon suosio on Turkissakin siivittänyt maksukanavien yleistymistä ja jalkapallon näkyvyys on oleellinen osa kanavien keskinäistä kilpailua.

Turkissa kiihkeimpiä joukkueiden kannattajia (taraftar) sanotaan fanaatikoiksi (fanatik). Fanien suosikkijoukkueen tunnistaa heidän kantamistaan väreistä. Niinpä esimerkiksi rukousnauhoja löytyy eri joukkueiden väreissä. Seurojen voimatasapainoa eri asuinalueilla ja kaduilla voi arvioida katujen ylle, parvekkeille ja ikkunoihin ripustetuista lipuista. Voitetun pelin jälkeen joukkueen kannattajat ajavat yleensä kaupungin keskustaan torvet soiden ja kuljettajaa lukuunottamatta kyydissä olijat rummuttavat, heiluttavat joukkueensa lippuja ja yrittävät olla putoamatta auton ikkunasta. Turkkilaisen jalkapallon todellinen lieveilmiö, ammuskelu ilmaan, on viime vuosina onneksi menettänyt suosiotaan.

Neljä suurta

Seurojen esittely voidaan aloittaa Fenerbahçesta, sillä se on viimeksi ylittänyt uutiskynnyksen myös meillä Suomessa. Seuraa pidetään Turkin rikkaimpana ja suosituimpana. Rahan vaikutus näkyy mm. siinä, että joukkueessa on jo pitkään ollut vahva ulkomaalaispelaajien edustus. Onpa seura saanut jopa rangaistuksia liian monen ulkomaalaisen pelaajan peluuttamisesta. Fenerbahçella on myös liigan suurin stadion, Şükrü Saracoğlu Stadyumu, joka sijaitsee Istanbulin Aasian puoleisessa osassa Kadıköyssä, satamasta Fenerbahçeen päin. Joukkueen värit ovat ruotsinsininen ja -keltainen (sarı-lacivert) ja sen lempinimi on kuvaavasti keltaiset kanarianlinnut (sarı kanaryalar).

Suomessa tunnetuin turkkilaiseura on varmasti euro-kentilläkin menestystä saanut Galatasaray. Galatasaray maine kasvoi etenkin vuoden 2000 UEFA-Cupin voiton (Avrupa Fatihi) ja Turkin maajoukkueen menestyksen myötä. Galatasaray on tunnettu myös kannattajistaan (ultraslanlar) ja stadionistaan Ali Sami Yenistä. Ali Sami Yen muuttuu lempinimellä Cimbom tunnetun joukkueen peleissä hornankattilaksi, jossa palavista soihduista noussut savu on toisinaan peittänyt näkyvyyden niin, että pelit on jouduttu keskeyttämään. Lisää tunnelmaa luo myös stadionin sijainti liikenteen päällekkäin kulkevien valtaväylien solmukohdassa Mecidiyeköyssä Euroopan puolella Istanbulia. Galatasaray on kuitenkin rakennuttamassa uutta stadionia kauemmas keskustasta. Joukkueen värit ovat keltainen ja punainen (sarı-kırmızı) ja joukkuetta kutsutaan Cimbomin lisäksi leijoniksi (aslanlar).

Trabzonspor on tuonut turkkilaiseen jalkapalloon raikkaan tuulahduksen Mustanmeren itäosista. Joukkueen menestys on osaltaan vahvistanut muutenkin ylpeiden mustanmereläisten identiteettiä. Trabzon on pienehkö, mutta alueellisesti tärkeä ja dynaaminen rajakaupunki. Seura pelaa kotiottelunsa noin 20 000 katsojaa vetävällä Hüseyin Avni Aker -stadionilla. Trabzonsporin värit ovat viininpunainen ja sininen (bordo-mavi) ja joukkuetta kutsutaan Mustanmeren myrskyksi (Karadeniz fırtınası). Yüzde yüz laz!

Kaikkein suurimman vaikutuksen minuun on kuitenkin tehnyt Turkin parhaat kannattajat (Çarşı) omaava Beşiktaş. Joukkueen kotikenttä on historiallinen, mutta muutama vuosi sitten laajennettu İnönü-stadion aivan Bosporin tuntumassa. Panostus vanhaan stadioniin kertoo perinteiden kunnioittamisesta ja jatkuvuudesta. Stadion toimii myös Istanbulin maratonin maalialueena. Koska miehet eivät yleensä pukeudu värikkäästi, Beşiktaş luottaa mustaan ja valkoiseen (siyah-beyaz). Hienoa, hyökkäävää jalkapalloa pelaavaa joukkuetta kutsutaan nimellä mustat kotkat (kara kartallar). Beşiktaşin kannattajia pidetään keskivertoa liberaalimpina ja joukkueen kannattajaryhmän johtaja on jo vuosia ollut turkinarmenialainen. Beşiktaşilla on aina ollut kannatusta myös Turkin eliitin joukossa. Nykyisiin ja jo edesmenneisiin kannattajiin kuuluuvat mm. presidentti Abdullah Gül, moninkertainen pääministeri Bülent Ecevit, ja entinen puhemies Hikmet Çetin. Ulkomaisista faneista mainittakoon Pakistanin diktaattori Pervez Musharraf.

Väheksymättä mitenkään Fenerbahçen euro-menestystä, voidaan todeta että tällä hetkellä Turkin liigaa johtaa Beşiktaş. Tosin vain pisteen Galatasarayta, Fenerbahçea ja kauden yllätysjoukkuetta Sivassporia edellä. Suomalaisilla on oma erityinen linkkinsä Beşiktaşiin, sillä Atik Ismail pelasi siellä vuosina 1978-79.

Akateemista kiinnostusta

Kuriositeettina mainittakoon vielä arvostettu tutkija Tanıl Bora ja ankaralaisseura Gençlerbirliği. Istanbulissa asuva Bora on kiinnostunut nostamaan jalkapallon asemaa akatemian parissa. Hän onkin mm. julkaissut jalkapalloaiheista sarjaa. Erikoisinta Borassa on kuitenkin hänen valitsemansa joukkue: Gençlerbirliği. Ankaralaisseuroilla ei ole kovin suurta kannattajapohjaa, joten Boran valinta on ollut tietoinen – hän halusi kannattaa joukkuetta, jolla ei ole liikaa faneja. Tosin Gençlerbirliğin puolustukseksi sanottakoon, että kyllä se on sentään paikalliskilpailijaansa Ankaragücüä mielenkiintoisempi joukkue.

Sorry, the comment form is closed at this time.