Euroopan rajalla?
Vappu tulee taas. Suomessa se merkitsee yhä enenevässä määrin opiskelijoiden ja kaiken kansan riehaa, johon Helsingissä kuuluvat Mantan lakitus, silliaamiainen/-lounas Ullanlinnanmäellä ja paljon kuplivaa juhlajuomaa. Puolueiden marssit puolestaan ovat muuttumassa katoavaksi kansanperinteeksi.
Turkissa vappu ei ole kaiken kansan juhla eikä se ole kansallinen vapaapäivä, kuten 135 muussa maassa ympäri maailman. Turkkilainen vappu on yhä hyvin politisoitunut vasemmiston juhla eikä siitä ole tehty vapaapäivää. Vappumarsseja on toki pidetty, mutta Istanbulin Taksim-aukiolle niitä ei haluta päästää. Turkissa vapunvietto yhdistetäänkin yhä vuoden 1977 murhenäytelmään, kun vapun joukkomurhana tunnetut tapahtumat päättyivät Taksim-aukiolla 35 hengen kuolemaan ja yleiseen kaaokseen.
Viime vuonna vasemmistoryhmät päättivät taas marssia Taksimille, mutta muutamien satojen henkien ryhmä hajotettiin väkivalloin. Myös tänä vuonna ryhmiä on kielletty kokoontumasta Taksimilla, mutta epäilen, että kieltoa yritetään taas rikkoa – huonoin seurauksin.
Vappuun liittyviä jännitteitä voitaisiin epäilemättä helpottaa julistamalla vappu vapaapäiväksi ja antamalla ammattiliitoille lupa kokoontua myös Taksimilla. Oikeus- ja kehityspuolueen (AKP) kansanedustaja Agas Kafkas teki tässä kuussa hallitukselle esityksen, missä vapusta olisi tehty yhtenäisyyden ja solidaarisuuden päivä, yleinen vapaapäivä. Sosiaaliturvasta vastaava ministeri Faruk Çelik tuki ehdotusta ja vei sen ministerineuvoston käsiteltäväksi.
Esitys ei mennyt läpi ja sitä perusteltiin lähinnä taloudellisilla syillä. Kuvaavinta on kuitenkin hallituksen puolesta puhuneen ministeri Cemil Çiçekin lausunto, mikä heijastaa paljon paremmin suhtautumista vappuun: “[Vappu] ei ole vapaapäivä missään päin maailmaa.”
Laihana lohtuna voidaan kuitenkin pitää sitä, että hallitus nimesi vapun työn ja solidaarisuuden päiväksi.
***
Milliyetin ja Radikalin uutiset aiheesta.
