Euroopan rajalla?
Kysymys Turkin kurdien lukumäärästä on vaikea ja politisoitunut. Asiasta tekee hankalaa se, että Turkin valtio ei laske kurdeja kulttuuriseksi tai kielelliseksi vähemmistöksi eikä näin ollen pidä heistä tilastoa. Turkin valtio ei ole myöskään kysynyt väestönlaskennan yhteydessä äidinkieltä sitten vuoden 1965.
Esitetyt arviot ovat vaihdelleet kahdeksasta jopa 25 miljoonaan. Ne ovat perustuneet vuoden 1965 väestönlaskennan perusteella tehtyihin tilastollisiin arvioihin, pienempiin otantatutkimuksiin tai mutu-tuntumaan. Ei liene yllätys, että arviot ovat usein olleet poliittisesti tarkoitushakuisia.
Vuonna 2006 yksityinen tutkimuslaitos nimeltä Konda teki kunnianhimoisen haastattelututkimuksen, jonka yhtenä pontimena olivat ristiriitaiset väitteet Turkin kurdien määrästä. Otsikolla Keitä me olemme (Biz kimiz?) reilu vuosi sitten julkaistu, erittäin mielenkiintoinen raportti selvittää turkkilaisten etnisiä ja uskonnollisia siteitä laajemminkin, mutta esittelen tässä vain joitakin etnisyyteen ja kurdeihin liittyviä tuloksia.
Tarkkojen lukujen saamiseksi ja virhemarginaalin minimoimiseksi tutkimusta varten on haastateltu 47 958 henkeä! Raportin mukaan Turkin yli 18-vuotiaista asukkaista 81,33 % määritteli itsensä etnisesti turkkilaisiksi ja 9,02 % joko kurdeiksi tai zazoiksi. Tärkeitä itse ilmoitettuja kategorioita olivat myös paikalliset identiteetit (esim. heimon tai alueen mukaan), muslimiturkkilainen ja Turkin kansalainen. (2–3% ei vastannut etnistä identifikaatiota koskevaan kysymykseen lainkaan, mikä korreloi muiden kysymysten kanssa.)
Koska tutkijat arvelivat, että osa kurdeista ei ehkä uskaltanut luokitella itseään kurdeiksi, he lisäsivät kategorian “kurdi-zaza” alle sellaiset henkilöt, jotka olivat ilmoittaneet äidinkielekseen kurdin tai zazan, mutta etniseksi identiteetikseen jotain muuta. Korjauksen jälkeen etnisesti turkkilaisten osuudeksi saatiin 78,1 % ja kurdien & zazojen osuudeksi 13,4 % (18 vuotta täyttäneistä). Otettuaan huomioon kurdiperheiden keskimääräistä suuremman koon, tutkijat päättelivät, että vuonna 2006 kaikista turkkilaisista etnisesti turkkilaisia oli 76,03 % eli 55,48 miljoonaa, kurdeja (ja zazoja) 15,68 % eli 11,45 miljoonaa ja muihin etnisiin ryhmiin kuuluvia 8,3 % eli 6,46 miljoonaa.
En tiedä muodostuuko Biz kimiz? -tutkimuksen tuloksesta ajan mittaan uusi totuus kurdien määrästä Turkissa, mutta mielestäni se on toistaiseksi paras (ja ehdottomasti laajamittaisin) yritys vastata kysymykseen.
Naissa identiteettiasioissa on kylla aivan faktaa sekin, ettei kaikki ihmiset maarittele itseansa jonkun tietyn ryhman jaseniksi vaikka yksi tai molemmat vanhemmista sita olisikin. Se, minka identiteetin ihminen itsellensa valitsee, riippuu aivan perheilmapiirista ja siita, mika on lapsuudessa ja yhteiskunnassa ollut tarkeimpaa. Tuloksena se, etta monet ihmiset maarittelevat itsensa ensisijaiseksi vaikkapa turkkilaiseksi, suomalaiseksi taikka ruotsalaiseksi vaikka perheella olisikin etnisesti varikkaampi tausta.
Mietitaanpas vaikkapa Suomessa asuvia ihmisia joilla on aidosti *karjalankieliset* tai (vanha)venalaiset juuret. (Tai myos ihmisia Ruotsissa, joilla on monikulttuurinen tausta). Kuinka moni heista luokittelisi itsensa ensisijaisesti karjalaiseksi, venalaiseksi EIKA suomalaiseksi? Suurin osa luokittelisi itsensa suomalaiseksi, koska se on yleinen trendi ja myos sosiaalisesti hyvaksytty muoto JA koska nama ihmiset itse vilpittomasti nakevat itsensa enemman suomalaisina kuin vaikkapa karjalaisina/venalaisina. Samaa rataa voimme miettia Ruotsin tilannetta: kroatiansuomalaiset serkkuni sattuvat tuntemaan itsensa taysin ruotsalaisiksi. Ei heita kiinnosta patkaakaan suomen asiat. Ei sen takia, etta kielipolitiikka on mika on, vaan sen takia, etta ruotsi on se kulttuuri jossa he kasvoivat aikuisiksi, eika heidan vanhemmille ollut tarkeata pitaa kroatialaista tai suomalaista kulttuuria ylla.
Mielestani sinansa on sekin hieman rasistista ja syrjivaa, etta ihmisten oletetaan haluavan edes maarittelevan oman etnisen taustansa. Ei kaikille tallaiset asiat ole tarkeita! Tata on vaikea ehka ns. homogeenisessa maassa kasvaneen ymmartaa ellei perheessa ole monikulttuurista taustaa.
Ja fakta on se, etta ainakin Lansi-Turkissa eletaan niin paljon seka-avioliitoissa, ettei perheen etninen tausta ole laheskaan niin tarkea etta ihminen mielellaan valitsisi jonkun tietyn ryhman mihinka kuuluu. Kylla minakin tunnen oloni epamukavaksi kun joku kysyy taalla minulta: “mista niinkuin oikeasti olet kotoisin”. Mita se heille kuuluu?! Minusta tallaiset identiteettikyselyt on harvinaisen typeria ja lapsellisia. Ei asiat ole noin mustavalkoisia, eika kaikille ihmisille mummon ja papan etninen tausta ole noin tarkea. Osa lukujen epamaaraisyydesta johtuu ihan vaan siita, ettei etninen tausta ole jokaiselle maailman ihmiselle niin tarkea asia. Kansallisvaltio on nykyajan trendi ympari maailmaa. (kuinkakohan moni britti tuntisi olonsa mukavaksi jos joku tuntematon tulisi tinkaamaan: “oletko niinkuin englantilainen, skotti vai walesilainen, valitse!).