Euroopan rajalla?
Edellisen kirjoitukseni jälkeen asiat Turkissa ovat sujuneet ehkä paremmin kuin etukäteen uskalsi odottaa: Korkein oikeus ei lakkauttanut AKP:tä, Ergenekonin oikeusjuttu päätettiin käynnistää ja armeijan korkein neuvosto valitsi İlker Başbuğn uudeksi yleisesikunnan päälliköksi.
AKP
Yleisesti ottaen korkeimman oikeuden päätökseen olla sulkematta AKP:tä ollaan tyytyväisiä. Jälkipeliä on aiheuttanut lähinnä päätöksen täpärä marginaali. Kokonaista 10 tuomaria 11:sta piti AKP:tä ”sekularismin vastaisen toiminnan keskuksena” ja peräti kuusi kannatti sen lakkauttamista. Vielä vuoteen 2002 saakka kuusi ääntä olisi riittänyt puolueen lakkauttamiseen, sittemmin siihen on vaadittu seitsemän tuomarin äänet. Vain yksi ääni lisää, ja AKP olisi lakkautettu. Huomion arvoisaa on myös se, että sotilastuomioistuinten edustajana toimiva tuomari äänesti lakkauttamista vastaan!
Turkissa on pohdittu myös laajalti miten AKP nyt etenee. Jalkapallotermein se on jo saanut keltaisen kortin, tuleeko siitä nyt varovaisempi? Vai ohittaako se tuomion olankohotuksella? Ehkä AKP ryhtyy taas ajamaan tosissaan EU-uudistuksia, saihan se EU:sta tärkeää tukea ollessaan lakkautusuhan alaisena. Alku ei vaikuta erityisen lupaavalta, seuraava erä sekularistien ja AKP:n huivikiistassa näyttää nimittäin jo käynnistyneen. Presidentti Abdullah Gül kieltäytyi tiistaina nimittämästä yliopistojen rehtoreiksi huivia aktiivisesti vastustaneita akateemikkoja.
Turkkilaisten yliopistojen autonomia on hyvin rajoitettua. Yliopistot äänestävät ensin uudesta rehtoristaan, mutta joutuvat sitten alistamaan nimityksen ensin Korkeakouluneuvostolle, joka puolestaan antaa suosituksensa tasavallan presidentille. Korkeakouluneuvoston ei ole pakko ehdottaa eikä presidentin nimetä virkaan eniten yliopiston sisäisessä äänestyksessä ääniä saanutta ehdokasta. Tällä kertaa Abdullah Gül on vahvistanut sekularistien pelot ja valinnut yhdeksään virkaan jonkun muun kuin yliopiston ja Korkeakouluneuvoston ehdottaman ykköskandidaatin. Sivuutetut akateemikot on korvattu opiskelijoiden huivin käyttöön myötämielisemmin suhtautuvilla henkilöillä, ja ainakin yhdessä tapauksessa AKP:n aktiivisella kannattajalla. Monet professorit ja yksi rehtori ovat eronneet tehtävistään vastalauseeksi. Protestikampanja tulee todennäköisesti laajenemaan.
Sekularistit armeija ja CHP etunenässä vastustivat viime vuonna AKP:n Abdullah Gülin valintaa tasavallan presidentiksi mm. koska presidentti omaa laajat nimitysoikeudet. Turkissa pelätään laajalti, että AKP nimittää kaikkiin mahdollisiin virkoihin oman ajatusmaailmansa kannattajat.
Ergenekon
Oikeudenkäynti Ergenekon-salaliittolaisia vastaan päätettiin aloittaa. Viikonloppuna julkaistiin esitutkinnan tuloksena syntynyt yli 2400-sivuinen syytekirjelmä. Eräs kolumnisti vitsaili, että viime viikonlopun polttavin kysymys turkkilaismedian toimituksissa oli kuinka pdf-tiedostoista voi tehdä sanahakuja… Monet kolumnistit tuntuivat pettyneiltä esitutkinnan tuloksiin: syvän valtion vasemmistohaara on nyt tuotu päivänvaloon, mutta itse syvää valtiota ei ehkä olla vieläkään penkomassa pohjamutia myöten. Jäävätkö päätekijät edelleen paljastamatta ja rankaisematta? (Ja syytekirjelmän kielikin oli kuulemma huonoa…)
Armeija
Armeijan ylin neuvosto valitsi odotetusti İlker Başbuğn armeijan yleisesikunnan uudeksi päälliköksi. Myös muut ylennykset menivät osapuilleen odotusten mukaisesti. Lehdistössä on toisaalta pohdiskeltu armeijan uutta johtoa ja sen asennoitumista maan polttaviin kysymyksiin, toisaalta mm. Milliyet-päivälehden vaikutusvaltainen kolumnisti Hasan Cemal kritisoi ylenmääräisen huomion kiinnittämistä aiheeseen. Armeijan nimityksiä tarkastellaan suurennuslasilla koska armeija on valtio valtion sisällä tai vähintäänkin kuin puolue. Cemalin mielestä todellisessa demokratiassa armeijan uuden johdon poliittisilla mielipiteillä ei saisi olla juurikaan merkitystä. İlker Başbuğlle osoittamassaan kolumnissa Cemal myös nimeää armeijan keskeisen aseman politiikassa ”armeijaongelmaksi” ja kohottaa sen kurdiongelman ohi maan suurimmaksi ongelmaksi. Hän tosin pitää syypäinä myös opportunistisia poliitikoita, jotka ovat valmiit sallimaan armeijan sekaantumisen poliittisiin kysymyksiin. Nämä poliitikot, kuten mm. entinen pääministeri Mesut Yılmaz, ovat todenneet, että armeija ei ole valmis vetäytymään politiikasta ennen kuin separatismiin (kurdit) ja reaktionaarisuuteen (islam) liittyvät ongelmat ovat ratkaistu. Cemal kääntää asetelman toisin päin: kurdikysymystä tai islamin asemaan liittyviä ongelmia ei voida ratkaista niin kauan kuin armeija sekaantuu asioihin…
Radikalin Murat Yetkin puolestaan pohtii armeijan viime viikkojen hiljaisuutta. Armeijan johto on järjestelmällisesti kieltäytynyt kommentoimasta tärkeitä oikeudenkäyntejä. Ehkä armeijassa on ryhdytty jo pohtimaan kevään 2009 paikallisvaaleja: AKP on ainoa vakavasti otettava kilpailija kurdimieliselle (Yetkinin sanoin PKK:ta tukevalle) Demokraattiselle yhteiskuntapuolueelle (DTP) Kaakkois-Turkin kurdialueilla.
Hei Anu
Tapasimme Turkin kielen kursseilla pari vuotta Tikkurilassa, sukunimeni oli Härkönen.
Haluan saada kirjanne ja levittää sen olemassaolosta tietoa perustamassamme yhdistyksessä Alanyan suomalaiset – oletko muuten löytänyt tekemäni yhdistyksen kotisivut Alanyalainset.net?
Sinäkin olet sinne tervetullut, liityttyäsi yhdistyksen jäseneksi voit myös kirjoitella.
Olisi mukavaa kuulla/lukea näkemyksesi muutamaan omaan tämänhetkiseen kiteytykseeni Turkista:
- demokratiaa kokeneena ihmettelen, miksi kurdi-kysymystä ei hoideta aivan yksinkertaisesti
— sallimalla kurdeille omat lehdet ja koulut
— lopettamalla syrjiminen ainakin valtion yliopistoissa ja muissa oppilaitoksissa
– ottamalla käyttöön länsimainen lainsäädäntö etnisen/kielellisen/kulttuurillisen syrjinnän kriminalisoimiseksi.
Ymmärtääksi tämä riittäisi myös PKK:lle aseellisen vastarinnan ja etenkin terrorismin lopettamiseksi – en ymmärrä mikä estää – jos kerran EU:hun niin halutaan ja terrorismi oikeasti halutaan lopettaa?
Naapurini kertoi jonkun “Turkki-asintuntijan” luennoineen Lappeenrannassa (asun kesät Sulkavalla), että Turkki näyttää saavuttavan EU-kelpoisuuden parissa vuodessa.
Naureskelin, että realistisempaa lienee puhua viidestätoista vuodesta (ihmisoikeudet, lehdistön vapaus, maatalouden massiivinen EU-tuen tarve, korruptio, …).
Esim. viimeksi mainitsemani korruptio on todella koko hallintokoneiston läpäisemää, poliisi pysäyttelee autoja ilman syytä, jos annat tupakka-askin, saat jatkaa matkaa, muuten sakko keksitystä syystä poliisin taskuun ilman kuittia, olesleluluvat, yms. sellaiset saa neljässä päivässä neljan viikon sijasta kun “lahjoittaa” määrärahan (omalla kohdallani 200 YTL) esim. “poliisitalon maalausta varten”.
Olisipa mielenkiintoista tietää, miten realistinen käsitys Olli Rehnillä on Turkin todellisuudesta EU-kandidaattina olemisen näkökulmasta.
Terveisin Esko
PS Ainakin yksi hullu suomalaisnainen jäi Alanyan kuumuuteen koko kesäksi, mahtaa olla herkkua, 50:kin Celsius-astetta ja silleen!
Anun puolesta vastaan sen verran, että kirjamme voi ostaa Suomessa hyvin varustetuista kirjakaupoista sekä verkkokirjakaupoista (esim. Bookplus, Akateeminen kirjakauppa jne.).