Euroopan rajalla?
Tapasin viikonloppuna pitkästä aikaa Istanbulissa asuvan ystäväni, joka on toimittaja-kirjailija ja dokumenttielokuvien tekijä. Hän oli juuri saanut valmiiksi turkkilaisia sarjakuvia ja karikatyyrejä käsittelevän kirjansa ja aiheeseen liittyvän näyttelyn. Ei mikään vähäinen saavutus, ottaen huomioon kuinka paljon Turkissa on tapahtunut viimeisten kuukausien aikana. TV-toimittajana ystäväni on ollut enemmän kuin kiireinen. Väsymyksestään huolimatta hän oli kuitenkin toiveikas Turkin lähitulevaisuuden suhteen ja ennakoi rauhallista syksyä. Turkin kaikkia ongelmia ei ratkaista helposti, mutta nyt on otettu tärkeitä askelia oikeaan suuntaan.
Toivon, että ystäväni on oikeassa, että syksy ei ole samanlaista kriisistä toiseen ajautumista kuin kevät ja kesä. Ehkä mekin ehdimme kirjoittaa blogiin enemmän analyysejä ja laaja-alaisempia pohdintoja, viime aikoina olemme keskittyneet pitkälti ajankohtaisten tapahtumien seuraamiseen.
Palaan tässä viimeisen puolentoista vuoden tapahtumiin vielä sen verran, että suosittelen sitoutumattoman ESI:n (European Stability Initiative) raporttia Turkey’s dark side. Party closures, conspiracies and the future of democracy viime huhtikuulta. Varsin selkeässä 25-sivuisessa raportissa käydään läpi valtakamppailua vuoden 2007 tammikuusta tämän vuoden maaliskuuhun. Siinä mm. käydään läpi paljon kiistellyn perustuslakimuutoksen teksti, esitellään tärkeimmät Ergenekoniin liitetyt henkilöt ja ihmetellään santarmien epävirallista tiedustelupalvelua (JITEM), jonka olemassaoloa ei vieläkään ole virallisesti tunnustettu. Raportissa tuomitaan selkein sanoin AKP:n vastainen oikeusjuttu vallankaappausyrityksenä ja toivotaan Ergenkon-tutkinnan vahvistavan oikeusvaltion toimintaa Turkissa.
Vastapainoksi voi sitten lukea amerikkalaisen neokonservatiivin Michael Rubinin synkän tulkinnan AKP:n valtakaudesta ja Ergenekon-salaliitosta. Poleemisessa kirjoituksessaan Rubin todistelee, että AKP pyrkii islamilaistamaan Turkin ja on poistanut järjestelmällisesti Turkin islamilaistamisen tiellä olevia laillisia ja institutionaalisia esteitä. Ergenekon puolestaan on fiktiivinen luomus, jonka avulla poliisivoimat ja osan tuomioistuimistakin valtansa alle alistanut AKP painostaa sekularisteja. Rubinin tulkinta Turkin kehityksestä on synkkä ja pelottava, pitkälti koska osa Rubinin syytöksistä todella pitää paikkansa. AKP on mm. jatkanut vanhaa turkkilaista poliittista perinnettä, eli nimittänyt virkamieskuntaan omia kannattajiaan (kadrolaşma). Rubinin kaikkia syytöksiä ei tosin ole syytä ottaa täytenä totuutena, sillä hänellä on oma poliittinen agendansa. Lisäksi häntä on moitittu sekä faktojen valikoivasta käytöstä että suorastaan virheellisistä tiedoista.
