DHKP/C:n johtaja Dursun Karataş on kuollut

Vallankumouksellisen kansanvapautuspuolueen / -rintaman (DHKP/C) johtaja Dursun Karataş kuoli 11. elokuuta sairaalassa Alankomaissa. 1970-luvulta lähtien Turkin valtiota vastaan taistellut vallankumousjohtaja jätti jälkeensä järjestön, jonka tilasta ei ole selkeää kuvaa.

DHKP/C on sekä EU:n että Yhdysvaltain mukaan terroristijärjestö (EU:n lista). Viime vuosina se on keskittynyt ns. F-tyypin vankiloita vastustavaan toimintaan lähinnä omaisjärjestöjen kautta ja viimeisimmästä pommi-iskusta tai sen yrityksestä on jo kolme vuotta. Mielenkiintoista onkin, että Karataş oli jo vuosia saanut sairaalahoitoa Alankomaissa ja että DHKP/C:llä on yhä tiedotustoimisto Brysselissä. Järjestön jäsenet toimivatkin näissä maissa avoimesti eivätkä EU-maiden viranomaiset juurikaan ole puuttuneet sen toimintaan.

Karataş vangittiin vuoden 1980 sotilasvallankaappauksen jälkimainingeissa, mutta hän, monien muiden tavoin, onnistui pakenemaan vankilasta 1989. Karataşia vastaan käytyä oikeudenkäyntiä ei saatu loppuun hänen elinaikanaan.

DHKP/C perustettiin 1994, kun sen edeltäjä Vallankumouksellinen vasemmisto (Dev Sol) -järjestö oli jakautunut sisäisen valtataistelun seurauksena. Karataşin johtama linja piti majaansa Damaskoksessa sekä Länsi-Euroopassa – se oli aktiivinen etenkin Belgiassa, Saksassa, Alankomaissa ja Kreikassa.

DHKP/C:tä ei voi syyttää turhasta demokraattisuudesta. Sen johto olikin tiukasti Karataşin ja hänen lähipiirinsä käsissä. Monet alkuaikojen avainhahmoista ovat joutuneet syrjään, ja kun järjestön entisiin johtohahmoihin kuulunut Aslan Tayfun Özkök pidätettiin Kyproksella 14. elokuuta, DHKP/C julkaisi seuraavana päivänä tiedotteen, jonka mukaan Özkök ei ole kuulunut järjestöön vuoden 2007 jälkeen. Vaikuttaakin ilmeiseltä, että DHKP/C:tä johdetaan nyt Brysselistä käsin, missä sen ytimeen kuuluvat ainakin järjestön puhemies Musa Asoğlu, Karataşin asianajaja Zerrin Sarı, Bahar Kimyongör ja mm. liikemies Özdemir Sabancın murhaan osallinen Fehriye Erdal.

Karataş haudattiin Istanbulissa 14. elokuuta noin 5000 kannattajan osallistuessa saattueeseen. Järjestöllä on siis yhä vahva kannatus, mutta on epäselvää, mitä sen Turkissa majaileva johto (mm. Ercan Kartal ja Şadi Özpolat) ajattelevat uudesta johdosta Brysselissä.