Euroopan rajalla?
YLEn sivuilla julkaistiin pari viikkoa sitten Lotta Nuotion sympaattinen artikkeli diyarbakırilaisesta kurdikirjailija Şeyhmus Dikenistä. Dikenin tarina on sikäli tyypillinen, että hän ei koskaan oppinut kirjoittamaan kurdiksi, koska hänen äidinkielensä opettaminen (pahimpina vuosina jopa puhuminen) oli kiellettyä. Diken kuitenkin kokee olevansa kurdi ja voi nykyään ilmaista sen – tosin edellä mainituista syistä hän tekee sen turkiksi.
Kurdinkielisiä kirjoja on Turkissa ollut avoimesti saatavilla ainakin 1990-luvun lopusta alkaen. Myös kurdiaiheista kirjallisuutta on ollut helppo löytää. Kuriositeettina mainittakoon, että ostin neljä vuotta sitten PKK:n vankilassa istuvan johtajan Abdullah Öcalanin teoksen suuresta kirjakaupasta Istanbulissa.
Murros kaunokirjallisuuden puolella näkyi hyvin viime lokakuussa Frankfurtin kirjamessuilla, jossa teemana oli Turkki eri muodoissaan. Turkin edustajat ottivat teeman mukaisesti mukaan myös maan kurdikirjailijoita ja YLEn jutussa mainitun Lis-kustantamon. Kurdikirjailijoille mukanaolo merkitsi vallankumousta.
Suomessa tunnetuin kurditaustainen kirjailija lienee Yaşar Kemal, jonka vanhemmat olivat kurdeja Vanin kaupungista Itä-Turkissa. Kemal itse kuitenkin syntyi ja kasvoi Etelä-Turkissa, ja hän on kirjoissaan kuvannut elämää niin Çukurovan tasangolla kuin Istanbulissakin.
