Euroopan rajalla?
Euroopan turkkilaisista puhuttaessa ajatellaan yleensä turkinturkkilaisia tai Länsi-Euroopan turkkilaissiirtolaisia. Kaakkois-Euroopassa elää kuitenkin (yhä) melko suuri kielensä ja kulttuurinsa säilyttänyt turkkilaisyhteisö, joka on paikoin häviävän pieni, mutta toisaalla hallituksen vaa’ankielipuolueen asemassa.
1900-luku oli Kaakkois-Euroopan turkkilaisille vaikea vuosisata: osmani-imperiumin hajoaminen, maailmansodat ja uusien kansallisvaltioden synty johti satojen tuhansien, jopa yli miljoonan turkkilaisen vapaaehtoiseen tai pakotettuun muuttoon kotiseuduiltaan. Monet kuitenkin jäivät ja niinpä turkkilaisvähemmistöjä on yhä esim. Kreikassa, Bulgariassa, Makedoniassa ja Kosovossa.
Kreikassa turkkilaiset asuvat lähinnä Länsi-Traakiassa, jonka muslimiväestön sallittiin jäävän maahan vuoden 1923 väestönvaihdon yhteydessä. Kyseessä oli siis uskontoon (kreikkalais-ortodoksisuus ja islam), ei etnisyyteen tai kieleen perustuva väestönvaihto Turkin ja Kreikan välillä. Ainoat sopimuksen ulkopuolelle jääneet alueet olivat Länsi-Traakia, Istanbul sekä Imbroksen (Gökçeada) ja Tenedoksen (Bozcaada) saaret. Kreikan noin sadasta tuhannesta kotoperäisestä muslimista reilu puolet on 
turkkilaisia.
Bulgarian turkkilaisvähemmistö on alueen suurin ja kokenut kovia vielä viimeisten 20 vuoden aikana. Vuoden 2001 väestönlaskennan mukaan Bulgariassa on yli 700 000 turkkilaista (9,4% väestöstä), minkä lisäksi Turkissa asuu yli 300 000 etnistä turkkilaista, jotka ovat Bulgarian kansalaisia. Enemmistö maan turkkilaisista asuu idässä ja niinpä Sofiassa on vain yksi toimiva moskeija.
Niinkin myöhään kuin 1989 Bulgarian silloinen presidentti Todor Zhivkov ajoi bulgarialaistamispolitiikkaa, minkä seurauksena lukuisia turkkilaisia ajettiin väkisin maasta. Tilanteen eskaloituessa Bulgarian viranomaiset vaativat Turkkia avaamaan rajansa ja yli 200 000 bulgarianturkkilaista pakeni maasta.
Kommunismin kaaduttua tilanne on kuitenkin parantunut, ja turkkilaisten asiaa ajava Oikeuksien ja vapauksien liike (Hak ve Özgürlükler Hareketi) on vuosia ollut edustettuna Bulgarian hallituksessa. Vuoden 2007 eurovaaleissa puolue sai peräti 20% äänistä ja neljä edustajaa Euroopan parlamenttiin (näistä kaksi oli etnisiä bulgarialaisia).
Jatkossa käyn läpi hieman tarkemmin Kosovon ja Makedonian turkkilaisvähemmistöjä, ja sitä miten se näkyy Turkin toiminnassa alueella.
Mielenkiintoinen postaus. Olin Belgradissa silloin kun nationalistit siella polttivat osia turkkilaisesta moskeijasta kostona joillekin luostarihyokkayksille Kosovossa (kevat 2004) vaikka turkkilaisilla ei ollut mitaan tekemista koko asian kanssa (vs. KLA). Makedoniassa on muuten aika lailla myos myohemmin maahan saapuneita turkkilaisia. Itse parjasin siella matkustellessani melkein taysin turkilla, venajallekin toki oli kayttoa mutta yllatyin siita, kuinka paljon turkkia osattiin, melkein kaikkialla Skopjesta Reseniin.
Oliko tuo moskeija tosiaan turkkilaisten käyttämä vai turkkilaisten rakentama? Serbiassa kun ei enää ole liiemmin noita turkkilaisia jäljellä (olisiko muutama tuhat).
Olin viikko sitten Nisin kaupungissa Serbiassa, missä viisi vuotta sitten koettiin vastaavia hyökkäyksiä moskeijoita vastaan kuin Belgradissa ja Novi Pazarissa. Syynä oli tietenkin kosto, kuten mainitsitkin. Enemmistö Serbian muslimeista kun on albaaneja tai slaaveja (bosnakkeja tai etnisyyttään määrittämättömiä islaminuskoisia slaaveja), jotka koettiin legitiimeiksi väkivallan kohteiksi. Useimmat Serbian vanhoista moskeijoista taitavat olla reliikkejä osmanien ajoilta, ja esim. juuri Nisissä ainakin kahden vanhan moskeijan minareetit ovat yhä tuhoutuneita vuoden 2004 tapahtumien jäljiltä.