Euroopan rajalla?
AKP piti pintansa, mutta joutui taipumaan, ja CHP nousi, mutta jäi kuitenkin toivomastaan tuloksesta.
Kondan ennuste ei tällä kertaa pitänyt paikkaansa ja AKP sai ensikertaa kokea miltä äänien menettäminen voi tuntua. Se selvisi kuitenkin säikähdyksellä ja säilytti asemansa maan selvästi suurimpana puolueena. Seuraavassa joitain vaalien tunnuslukuja:
- AKP sai 40,1% äänistä, CHP 28,2%, MHP 14,7%, DTP 5,0% ja SP 4,8%.
- Eniten kunnan- / kaupunginosanjohtajia kahmi AKP (492). Seuraavina tulivat CHP (183), MHP (139), DTP (58) ja DP (40). Edellämainittujen ja sitoutumattomien vaalivoittajien lisäksi, kunnanjohtajuudesta pääsevät vaalien jälkeen nauttimaan myös seuraavien puolueiden edustajat: SP, DSP, BBP, ANAP, ÖDP ja EMEP.
- Äänestysprosentti oli korkea: 85%.
Mitä vaalituloksesta voidaan sitten sanoa? AKP hävisi, mutta ei niin paljon, että se heikentäisi merkittävästi puolueen asemaa valtakunnallisella tasolla. Tappio kuitenkin pakottaa AKP:n johdon pohtimaan sitä, mikä meni pieleen. Turkille tyypillisesti syitä haetaan varmasti puolueen ja maan ulkopuolelta, kuten talouskriisistä, mutta itsekritiikkiä ei AKP:kään voi välttää. Puolueen tapa suhtautua siitä kriittisesti kirjoittavaan lehdistöön, lahjusskandaalit ja pysähtyneet uudistukset näkyvät varmasti tuloksissa. Nähtäväksi jää, pystyykö AKP uudistumaan ja omaksumaan sovittelemamman linjan suhteessaan oppositioon ja mediaan. Toisaalta se sai taas hieman hengähdysaikaa, ja sopii toivoa, että puolue jatkaa nyt pysähdyksissä ollutta uudistuspolitiikkaansa.
Turkin rannikko palautui pitkälti CHP:n käsiin ja sekä MHP että SP näyttävät onnistuneen AKP:n perinteisen äänestäjäkunnan kalastelussa. CHP jätti kampanjassaan islamismilla pelottelun ja keskittyi hallituspuoluetta koskevien lahjusepäilyjen tonkimiseen. Mitään kovin rakentavaa linjaa sillä ei taaskaan ollut, mutta fanaattisen kemalismin jääminen viimevuosia pienempään rooliin madalsi varmasti osaltaan kynnystä äänestää puoluetta. Tuntuu kuitenkin siltä, että CHP:n heikkous on yhä sen johtaja Deniz Baykal. Kemal Kılıçdaroğlun menestys Istanbulissa ja DSP:n menestys joillain alueilla on jo käynnistänyt keskustelun Baykalin mahdollisista haastajista, jotka voisivat yhdistää Turkin keskustavasemmiston. MHP pärjäsi taas hyvin, mutta sillä tuskin on mahdollisuuksia nousta kovin paljon suuremmaksi puolueeksi.
Perinteinen keskustaoikeisto jatkaa matalalentoaan. 44 kunnan- / kaupunginosajohtajaa ja 2,7% osuus äänistä ei lupaa hyvää seuraaviakaan vaaleja ajatellen. AKP näyttää vakiinnuttavan asemaansa konservatiivien ja keskustaoikeiston ääniharavana.
Kurdien DTP onnistui vaaleissa hyvin. Se voitti helposti Diyarbakırissa ja sai Vanin takaisin haltuunsa. AKP kuitenkin piti pintansa osassa Kaakkois-Turkkia (esim. Bitlis, Muş, Mardin ja Ağrı), eikä DTP voi olla täysin tyytyväinen tulokseen, mikäli se haluaa puhua kurdien suuren enemmistön puolesta.
Seuraavaksi Turkissa on aika palata normaaliin arkeen. Talouskriisin riepottelema maa joutuu neuvottelemaan Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) kanssa tukipaketista ja viikon kuluttua Turkkiin saapuu Yhdysvaltain uusi presidentti Barack Obama. Obaman vierailun agendalla ovat ainakin Irak (ja kurdikysymys), maiden suunnitelmat Lähi-idässä (Israel, Palestiina, Syyria), Venäjä ja energia, Armenia ja Naton uuden pääsihteerin valinta.
***
Vaaleja edeltänyt väkivalta on jatkunut myös niiden jälkeen. Yhteenottoja on ollut mm. Ağrıssa, missä noin 200 DTP:n kannattajaa hyökkäsi AKP:n puoluetoimistoon.
***
