Euroopan rajalla?
Lomat ovat olleet ohi jo pitkään ja nyt on aika palata arkeen myös täällä verkon puolella. Turkissa vuosi 2009 päättyi poliittisen sekamelskan merkeissä, kun jälleen yksi kurdipuolue tuli tiensä päähän oikeuden päätöksellä. Demokraattinen yhteiskuntapuolue (DTP) lakkautettiin 11. joulukuuta, kun Turkin perustuslakituomioistuin totesi sen olleen valtionvastaisten toimien keskus (l. DTP:llä oli liikaa yhteyksiä Kurdistanin työväenpuolueeseen, PKK). Samalla päätöksellä suljettiin myös 37 kurdiaktivistia laillisen politiikannäyttämön ulkopuolelle.
Oliko tuomio isku vasten demokratian kasvoja? Kyllä. Oliko DTP:llä ja sen jäsenillä yhteyksiä PKK:hon? Todennäköisesti ja kyllä.
PKK:n vastustajat muistuttavat varmasti siitä, miten DTP otti juhlien vastaan PKK:n päämajasta Kandil-vuorelta ja PKK:n hallinnoimalta Mahmurin pakolaisleiriltä Irakista palanneet PKK:n taistelijat lokakuussa. He varmasti myös haluavat huomiota 7. joulukuuta, siis vain neljä päivää ennen perustuslakituomioistuimen päätöstä, PKK:n Keski-Turkissa Tokatissa tekemälle iskulle, jossa kuoli seitsemän santarmia. Provokaatio? Epäilemättä.
PKK:n puolustajat osoittavat sormella kurdinkielen käytöstä yhä nostettavia syytteitä (jotka usein kaatuvat, mutta jatkuva oikeudenkäyntien suma vaikeuttaa monen elämää) ja kurdiaktivistien pidätyksiä. He myös muistuttavat Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen langettavista päätöksistä, joiden mukaan Turkissa on lakkautettu puolueita liian heppoisin perustein. (Mielenkiintoinen poikkeus tähän on ollut 1997 armeijan vallasta pakottaman Hyvinvointipuolueen, RP, tapaus, kun EIT, yleisestä linjastaan poiketen, antoi siunauksensa puolueen lakkauttamiselle. EIT:n islamiin liittyviä päätöksiä on tarkastellut mm. Jarna Petman.) Toisaalta perustuslakituomioistuin väitti tutustuneensa Espanjassa oikeuden lakkauttaman Herri Batasunan tapaukseen. Siihen en osaa vastata, ovatko tapaukset vertailukelpoisia, mutta käsittääkseni Espanjassa pystyttiin osoittamaan Herri Batasunan ja ETAn orgaaniset yhteydet mm. rahaliikenteen osalta.
Tämän köydenvedon jatkuessa on kuitenkin hyvä muistaa perustuslakituomioistuimen presidentin Haşim Kılıçin kommentti, jonka mukaan tuomioistuin ei ole oikea paikka poliittisten kiistojen ratkaisemiseen. Kılıçin linjoilla oli myös sanomalehti Radikal, joka otsikoi tapauksesta seuraavasti: Bu karar neyi çözecek? (Mitä tämä päätös ratkaisee?)
Monella tapaa Turkin valtion ja kurdien välisen dialogin voi tiivistää yhteen mieheen: Abdullah Öcalaniin. Öcalan on ollut kurdien vaatimusten keskiössä jo pitkään. Osaltaan tähän on ollut syynä Turkin viranomaisten piinttynyt tapa liittää kaikki kurdien aktivismi PKK:hon, mikä on johtanut siihen, ettei vaihtoehtoisia lähestymistapoja ole päässyt muodostumaan. Kun kurdien toiminta on ajettu marginaaliin, ainoaksi vaihtoehdoksi on muodostunut toimivan, Euroopan-laajuisen organisaation omaava PKK. Ja PKK:n sisällä moni asia kietoutuu İmralın vankilasaarella istuvan Abdullah Öcalanin ympärille. Öcalan terveydestä kerrottuja huhuja on vuosien varrella käytetty säännöllisesti laukaisemaan mielenosoituksia niin Turkissa kuin sen ulkopuolellakin. Öcalanin vankeus ja vankilaolot ovatkin muodostuneet yhdeksi PKK:ta lähellä olevan kurdiliikkeen keskeisimmistä vaatimuksista. Viimeksi 5. helmikuuta PKK:n johto esitti neljän kohdan ohjelman edellytyksenä neuvottelujen avaamiselle. Yksi ohjelman vaatimuksista oli Öcalanin siirtäminen vankilasta kotiarestiin. Öcalanin asemaa laillisessa kurdiliikkeessä kuvaa myös se, kun politiikasta suljettu DTP:n entinen johtaja, Ahmet Türk, ilmoitti 18. joulukuuta, että DTP:n entiset kansanedustajat jatkavat työtään parlamentissa, koska mm. Abdullah Öcalan oli sitä toivonut.
DTP on siis suljettu, mutta sille on jo löytynyt seuraaja, kuten niin monelle sen edeltäjällekin. Rauhan ja demokratian puolue (Rauha- ja demokratiapuolue, BDP) jatkaa nyt niiden kurdien edustajana, jotka eivät äänestäneet vallassa olevaa Oikeus- ja kehityspuoluetta (AKP) tai itsenäisiä ehdokkaita.
DTP:n lakkauttaminen ei ole ainakaan helpottanut AKP:n ajaman demokratia-aloitteen läpiviemistä. Tuntuukin, että oikeudenkäynnin ainoat voittajat ovat demokratian vastustajat: dialogia vastustaneet nationalistit (niin turkkilaiset kuin kurditkin) sekä omalla tavallaan AKP, joka pääsi näin eroon suosiotaan kurdialueilla kasvattaneesta kilpailijastaan.
Lakkautuspäätöksen syillä ja kulissien takana pelattavalla pelillä voidaan spekuloida loputtomiin, mutta päätöksen pitkän aikavälin vaikutuksia on vielä liian varhaista arvioida. Turkilla on edessään monia haasteita, ja kurdikysymys ja PKK on vain yksi niistä – tosin erittäin tärkeä sellainen.
***
Ja jos PKK tuntuu monelle suomalaiselle kovin kaukaiselta, niin lopuksi vielä linkki PKK:n nuorisojärjestön Suomen osaston (lähes kuolleille) kotisivuille: Komalên Ciwano Finlandiya
