Euroopan rajalla?
Turkin suurimman oppositiopuolueen, Tasavaltalaisen kansanpuolueen (CHP), johtaja Deniz Baykal ilmoitti 10. toukokuuta astuvansa syrjään puolueen johdosta. Syynä tähän yllättävään uutiseen oli internetissä julkaistut videot, joissa puoluejohtaja näyttäytyi epäilyttävässä valossa niin ikään naimisissa olevan entisen sihteerinsä ja nykyisen kansanedustajan Nesrin Baytokin kanssa.
Akatemiasta poliitikon uralle 1970-luvulla vaihtanut Deniz Baykal on johtanut keskustavasemmistolaista CHP:tä vuodesta 1992, lukuun ottamatta reilun vuoden jaksoa vuoden 1999 epäonnisten vaalien jälkeen. Viimeisten kahdeksan vuoden aikana Baykal – ja sen vanavedessä myös CHP – on profiloitunut jääräpäiseksi kemalistiksi, jolla ei ole ollut tarjota todellista vaihtoehtoa hallitsevan Oikeus- ja kehityspuolueen (AKP) politiikalle. Baykalin kemalismi on edustanut lähinnä 1930-luvun modernismia: valtio-ohjautuvuutta, nationalismia, etuoikeutettua kemalistista luokkaa ja tämän ideologian asettamista demokraattisen järjestelmän edelle. Viime vuosien CHP onkin ollut monella tapaa näköalaton ja reaktiivinen puolue, joka vastustaa hallituksen esityksiä, mutta jolla ei ole parempaakaan tarjota.
Turkin vasemmisto (sosiaalidemokraatit mukaanlukien) on vuosikaudet ollut hajallaan ja kyvytön yhdistämään rivejään. Kun hallitseva AKP on kaiken lisäksi vapauttanut yhteiskuntaa, vahvistanut demokratiaa suhteessa armeijaan ja virkamieskuntaan sekä toteuttanut uudistuksia, joista kansalaisyhteiskunta oli vasta haaveillut (esim. yhdistyslain uudistaminen ja pyrkimykset perustuslain muutoksiin), moni maallinen turkkilainen on vaalien alla kokenut epätoivoa katsoessaan tarjolla olleita vaihtoehtoja: islamilaistaustainen konservatiivinen AKP, äärikansallismielinen MHP tai menneisyydessä elävä ja muutoksia vastustava CHP.
Koska juuri Baykalin rautaista otetta ja epädemokraattista johtamistapaa on pidetty esteenä CHP:n kehittymiselle, hänen siirtymisensä syrjään tarjoaakin puolueelle ainutkertaisen mahdollisuuden uudistua. Joukkoviestimissä esillä olleista nimistä Kemal Kılıçdaroğlu haastoi AKP:n hyvällä menestyksellä Istanbulin pormestarinvaaleissa – jopa siinä määrin, että hänestä leivottiin jo silloin Baykalin haastajaa (Kılıçdaroğlu on kuitenkin kieltäytynyt ehdokuudesta). Kansanedustaja Haluk Koç on haastanut Baykalin aikasemminkin, mutta huonolla menestyksellä. Yksi mielenkiintoinen nimi on Murat Karayalçın, joka uhrasi oman asemansa kun hänen johtama Sosiaalidemokraattinen kansanpuolue (SHP) liittyi CHP:hen tarkoituksena yhdistää keskustavasemmisto. Toinen samalla tavoin mielenkiintoinen nimi voisi olla Izmirin pormestari Aziz Kocaoğlu. Oma suosikkini olisi Şişlin erittäin suosittu kaupunginosajohtaja Mustafa Sarıgül, joka on kuitenkin tähän asti pidetty puolueen marginaaleissa. Uudelta johtajalta tarvittaisiin ennen kaikkea näkemystä, kykyä kompromisseihin, rakentavaa politiikkaa ja Turkissa tapahtuneen kehityksen hyväksymistä. Paluu 1930- tai edes 1980-luvulle ei ole todellinen vaihtoehto. Samoin CHP:n tulee vakavasti pohtia suhtautumistaan uskonnon ja yhteiskunnan suhteeseen. Nykyinen, diyanet-johtoinen valtionkirkkojärjestelmä ei ole paras vaihtoehto kontrolloimaan uskonnon ja yhteiskunnan suhdetta, etenkin kun uusi, urbaani uskonnollinen luokka on ottanut paikkansa julkisuudessa.
Muutoksien tiellä on kuitenkin yksi este: CHP:n johdon haluttomuus (kyvyttömyys?) uudistua. Puolueen keskusjohto vastusti Baykalin eropyyntöä ja sitten pyysi häntä hakemaan puolueen puheenjohtajaksi seuraavassa puoluekokouksessa. Vastaavasti puolueen nais- ja nuorisojärjestöt ovat pyytäneet häntä asettumaan puheenjohtajaehdokkaaksi. CHP:n uusi johtaja valitaan puoluekokouksessa 22.-23. toukokuuta.
***
Kuka sitten kuvasi ja julkaisi Baykalin avion ulkopuoliset lemmenhetket? Ja miksi ilmeisesti vuosia sitten kuvatut videot vuodettiin julkisuuteen vasta nyt? Nämä ovat kysymyksiä, joihin olisi hyvä saada vastaus mahdollisimman pian.
***
