Euroopan rajalla?
Olen jo aiemmin kirjoittanut Engin Çeberistä, nuoresta kommunistista, jonka poliisi otti kiinni ja pahoinpiteli syksyllä 2008. Poliisiasemalta Çeber vietiin vankilaan, jossa häntä kidutettiin, ja reilu viikko kiinnioton jälkeen hän kuoli saamiinsa vammoihin.
Bianet on seurannut oikeudenkäyntiä, jossa syytetään 60 henkeä osallisuudesta kidutukseen, pahoinpitelyyn ja tämän peittelyyn. Tapausta käsiteltiin taas tänään oikeudessa, missä puolustus kertoi, että voimankäyttö oli ollut tilanteeseen sopivaa. Uskomaton väite, kun muistetaan, että Çeberin virallinen kuolinsyy oli kidutus ja Turkin silloinen oikeusministeri Mehmet Ali Şahin myönsi kidutuksen ja pyysi sitä anteeksi.
Useimmat rikokset (liittyvät ne ihmisoikeuksiin tai eivät) unohtuvat pian tapahtuman jälkeen ja katoavat lehtien palstoilta (puhumattakaan tv-uutisten huomiosta, joka on saavutettavissa vain vaivoin). Oikeusvaltion kehityksen kannalta on kuitenkin tärkeää, että tapauksia seurattaisiin loppuun asti.
Hyvä esimerkki on Dev Sol -järjestöä vastaan käyty pääoikeudenkäynti, joka alkoi Turkin sotilasvallankaappauksen jälkimainingeissa keväällä 1982. Tapauksen loppuunsaattaminen vei lähes 30 vuotta ja päätös saatiin viimein joulukuussa 2009. Alunperin 1243 syytetystä moni ehti kuolla ja viettää elämänsä ulkomailla (kuten järjestön johtaja Dursun Karataş, joka kuoli 2008 Hollannissa) tai vankilassa tuomiota turhaan odottaen. Lopulta 39 sai elinkautistuomion, mikä on vain noin kolme prosenttia syytettyjen kokonaismäärästä. Muille, vapaaksi päästetyille odottavan aika on ollut pitkä. Olisikin yllättävää, ellei tapausta viedä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen kohtuuttoman pitkän käsittelyaikansa takia. Vielä tärkeämpää seuranta on kuitenkin silloin, kun viranomaiset rikkovat kansalaisten oikeuksia. Uhrit ja heidän omaisensa eivät voi odottaa 30:tä vuotta tuomiota ja mahdollisia korvauksia (tai sitä, että syytetyt pääsevät vapaaksi, koska tapaus ei enää kiinnosta yleisöä tai sen annetaan vanhentua).
***
Israelin isku turkkilaiselle laivalle on saanut tänään runsaasti huomiota myös Suomen tiedotusvälineissä. Surullisesti päättyneen laivamatkan turkkilaiseen järjestäjään voi muuten tutustua täällä (ehdotin muutama vuosi sitten ruotsalaiselle toimittajaystävälleni, että hän tekisi kyseisestä järjestöstä jutun). Vähemmälle huomiolle ovat jääneet PKK:n viikonlopun aikana tekemät iskut, joissa 14 henkeä sai surmansa. Näyttääkin siltä, että PKK on kiihdyttämässä iskujaan ja tekemässä paluun Hatayn (muinaisen Antiokian) maakuntaan, missä se iski İskenderunin satamakaupungissa merivoimia vastaan sekä kaivosyhtiötä vastaan Kisecikin alueella.
