Euroopan rajalla?
Vaikka Gazan avustuslaivastokatastrofista on jo kulunut hieman aikaa, Turkin ja Israelin suhteet ovat yhä pohjalukemissa. Israel on kieltäytynyt pyytämästä anteeksi tapahtunutta ja Turkki on sulkenut ilmatilansa Israelin ilmavoimilta. Moni analyytikko Länsi-Euroopassa ja Yhdysvalloissa onkin pitänyt tilannetta ennennäkemättömänä maiden suhteissa ja merkkinä Turkin lähi-itäistyvästä suuntauksesta.
Onneksi toisenlaisiakin ääniä on kuultavissa. International Crisi Group julkaisi tänään Didem Akyelin mainion puheenvuoron, jossa hän muistuttaa Turkin Israelin-suhteiden ennenkin seuranneen kehitystä alueella (esim. 1967, 1980) ja että myös Turkin sekularistiset oppositiovoimat ovat tuominneet kovin sanoin Israelin toimet Gazassa. Samalla Akyel haluaa osoittaa, että Turkin toiminta alueellisena rauhanvälittäjänä ja esim. Iranissa on itse asiassa mukaillut “eurooppalaisia” toimintatapoja.
Akyelin mielestä Turkin suunta onkin yhä kohti Eurooppaa jo senkin vuoksi, että Turkin talous on täysin riippuvainen EU:n markkinoista, eikä Lähi-itä kykene tarjoamaan vakavasti otettavaa kilpailua esim. Turkkiin tehtyjen investointien saralla. Turkin viime vuosina kasvanut vaikutusvalta Lähi-idässä ei olekaan tulosta Israelin-vastaisista puheista tai maan hallituksen väitetystä islamismista. Oleellisempaa on ollut Turkin poliittisen painoarvon kasvu suhteessa sen eurooppalaisiin kumppaneihin sekä vahva ja vakautunut talous:
it is mainly the charisma of its EU negotiations, along with its economic achievements and the success of its democratic and secular system, which give Turkey a high profile and respect in the Middle East.
Vierailin vuonna 2005 Beirutissa keskustelemassa sikäläisten tutkijoiden kanssa mm. siitä, miten Turkki nähdään Libanonista käsin. Jo silloin Turkin esimerkkiä pidettiin mielenkiintoisena juuri kehittyneen ja suhteellisen vakaan demokratian sekä kehittyvän talouden takia.
Akyel mainitsee Turkin kesäkuussa solmiman vapaakauppasopimuksen Syyrian, Jordanian ja Libanonin kanssa. Tämä sopii hyvin yhteen sen kanssa, mitä kirjoitin aikaisemmin Turkin toiminnasta ja vaikutusvallasta Balkanilla. Kyseiset maat ovat riittävän pieniä ja läheisiä, että Turkki voi saavuttaa todellista (lähinnä taloudellista) vaikutusvaltaa niissä, mikä ei ole realistista suuremmissa maissa kuten Irakissa tai Iranissa. Asiaa toki auttanee myös diskurssin muutos kansallisessa historiankirjoituksessa. Vaikka sekä Lähi-idässä että Balkanilla valtavirtainen historiankirjoitus (ja -opetus kouluissa) on yhä kovin kansallismielistä ja osmanien valtakausi tahdotaan nähdä yksinomaan orjuutena ja alistuksena, on keskusteluun tullut uusia sävyjä, jossa turkkilaisvalta voidaan nähdä myös suhteellisen vakauden ja taloudellisen kehityksen aikana.
Koska Turkin Lähi-idän suhteet ylittävät länsimaisen uutiskynnyksen paremmin kuin kehitys Balkanilla, onkin syytä kääntää katse taas hetkeksi Kaakkois-Eurooppaan. Turkki solmi alkuviikosta viisumivapautta koskevan sopimuksen Serbian kanssa. Lisäksi maidenvälisen vapaakauppasopimuksen odotetaan astuvan voimaan syyskuun alussa. Erdoğanin Serbian-vierailun ohjelmaan kuului myös Atatürk-kulttuurikeskuksen avajaiset Sandzhakin pääkaupungissa Novi Pazarissa.
