Politiikkaa pullon ympärillä

Johanna Nykänen

Turkissa tuli helmikuun alussa voimaan uusi alkoholilainsäädäntö, joka rajoittaa alkoholin mainostamista, anniskelua ja ostamista. Tähän asti Turkissa on ollut yleiseurooppalainen, varsin löyhä alkoholilaki, joka on antanut hyvin vapaat kädet niin alkoholin myyjille, ostajille kuin mainostajillekin. Vieläkään ei voi puhua Suomen kaltaisesta alkoholimonopolista, mutta selkeitä rajoituksia on luvassa. Lakiuudistus on saanut aikaan kritiikin vyöryn Turkissa. Satoja nuoria osoitti mieltään juomalla julkisesti maan suurimpien kaupunkien kaduilla. Protestoijien mukaan lakiuudistus rajoittaa heidän vapauksiaan.

Brittiläinen europarlamentaarikko Richard Howitt kritisoi lakiuudistusta ja sanoi sen vievän Turkkia askeleen poispäin eurooppalaisista arvoista. Howittin mukaan se on ristiriidassa vapaan kaupan periaatteiden kanssa. Suomalaisesta näkökulmasta Howittin kritiikki yllättää. Jos alkoholin vapaa myynti on yksi eurooppalaisista arvoista, Suomi ei selvästikään täytä eurooppalaisia arvokriteereitä. Suomessa alkoholin myynti, osto ja mainostaminen ovat tarkkaan säädeltyjä. Suomen ja Turkin yleisen keskustelun linjat liittyen vapauden ja vastuun tasapainoon alkoholikysymyksessä kulkevat pitkälti samaa rataa. Molemmissa maissa ollaan huolestuneita esimerkiksi alkoholin mainostamisesta nuorille suunnatuissa tapahtumissa.

Kaksi asiaa kuitenkin erottavat Suomen ja Turkin tilanteen. Ensinnäkin suomalaiset ovat alkoholinkuluttajina eurooppalaista kärkipäätä. Suomen alkoholilainsäädännöllä on siten kansanterveydelliset ja järjestykselliset perusteet. Alkoholin kulutus on suoraan yhteydessä kansalaisten hyvinvointiin ja yleiseen järjestykseen. Turkissa alkoholinkäyttö taas on eurooppalaisittain hyvin maltillista. Vaikka Turkissa alkoholin kulutus on noussut viime vuosina, se on edelleen pientä verrattuna eurooppalaiseen keskitasoon.

Toiseksi Suomen alkoholipolitiikassa ei ole vahvaa moraalista ulottuvuutta. Alkoholivalistus on ollut kansan sivistämistä, mutta sillä on ollut pragmaattiset perusteet. Moraalisessa mielessä tilanteen voi nähdä jopa päinvastoin: raittiutta katsotaan hieman kummeksuen. Selvä juhannus on edelleen mainitsemisen arvoinen tapahtuma. Turkissa alkoholiin liittyy selkeä moraaliulottuvuus. Humalassa esiintymistä ei nähdä yleisesti hyväksyttävänä käyttäytymisenä.

Tämä on ollut kuitenkin enemmän kulttuurisidonnainen seikka. Nyt uusilla alkoholirajoituksilla pelätään olevan uskonnolliset motiivit. Pääministeri Recep Tayyip Erdoğan on kieltänyt tämän, mutta Turkin maallinen väestö uskoo rajoitusten vähintäänkin luovan sosiaalisen ilmapiirin, jossa alkoholin juomisesta tulee paheksuttavaa. Islam kun kieltää alkoholin nauttimisen. Uskonnollisten piirien silmissä alkoholi, tupakka ja seksi eivät kuulu julkiseen elämään. Yksityisestä moraalista tehdään yleinen laki.

Miksi Suomen alkoholilainsäädäntö sitten on eurooppalaisempi kuin Turkin? Howittin ongelma ei vaikuta niinkään olevan alkoholin myyntiin liittyvät rajoitukset vaan se, mistä rajoitukset juontuvat. Runsas alkoholinkäyttö, joka vaikuttaa kansantalouteen, terveyteen ja yhteiskunnan toimivuuteen, on hyväksyttävä syy alkoholirajoituksille. Moraaliset syyt, joiden perustana on uskonnollinen vakaumus, ovat eurooppalaisten arvojen vastaisia. Eurooppalainen valistusaate näyttää olevan voimissaan: rationaalisuus jyrää uskonnon ohi.