Kurdipuolue vaatii autonomiaa

 Posted by on 16.2.2011  Add comments
helmi 162011
 

Kurdien Rauha- ja demokratiapuolue (BDP) valmistautuu kuun lopussa esittelemään ehdotuksensa uudeksi Turkin perustuslaiksi. Puolueen ensisijaiset tavoitteet ovat a) poistaa perustuslaista viittaukset turkkilaisuuteen ja b) luoda uusi aluehallintojärjestelmä Turkkiin. Nykyisen 81 provinssin (läänin) sijaan BDP haluaisi jakaa Turkin 26 provinssiin, joilla olisi pitkälle menevät itsehallinto-oikeudet.

BDP:n ehdotuksen taustalla on ”demokraattisen autonomian” ohjelma, joka lanseerattiin viime joulukuussa pidetyssä Demokraattinen yhteiskunta -kongressissa (DTK). BDP:n mukaan demokraattinen autonomia ei perustu etnisiin jakolinjoihin vaan uuteen aluejakoon, jossa jokaisella provinssilla olisi oma parlamenttinsa ja lippunsa. Lisäksi eri tasoille (lääni, maakunta, kaupunki/kunta, kylä) perustettaisiin kansankokouksia/neuvostoja vastaamaan niille kuuluvista asioista. BDP on myös vedonnut Euroopan neuvoston paikallishallinnon peruskirjaan, joka takaa laajan autonomian paikallistason hallinnolle (Turkki ratifioi sen jo 1992, ja suurista EN:n jäsenmaista ainoastaan Ranska on jättäytynyt sen ulkopuolelle).

BDP onkin jo käyttänyt hyväkseen paikallishallinnolle suotuja valtuuksia ja koetellut sen rajoja. Näkyvin kiista on käyty kuntapalveluiden ja liikennemerkkien kaksi- tai monikielisyydestä. Esimerkiksi Diyarbakırissa sekä kunta että yksityiset yrittäjät ovat muuttaneet nimitauluja kaksikielisiksi. Vaikka asiasta on nostettu kanteita, näyttää tilanne nyt paremmalta, kun paikallinen oikeus päätti tammikuussa, ettei Diyarbakırissa sijaitseva Surin kunta ollut rikkonut lakia päättäessään vuonna 2007 tarjota palveluitaan viidella kielellä (turkki, englanti, kurmandzhi, armenia, syyria). Puheet kaksikielisyydestä ovat kuitenkin johtaneet siihen, että alueen muut kielivähemmistöt ovat alkaneet vaatia oikeuksiaan. Midyatissa paikallinen assyrialaisten, syyrialaisten ja kaldealaisten järjestö on esittänyt syyriankielistä opetusta kouluihin sekä kaksikielisiä (turkki-syyria) kylttejä syyrialaiskyliin.

Hyvistä tavoitteistaan huolimatta, lähemmin tarkasteltuna demokraattisen autonomian ohjelma vaikuttaa vanhanaikaiselta, nationalistiselta ja ristiriitaiseltakin – ainakin jos sitä vertaa BDP:n jäsenten puheisiin. Ohjelma alkaa historialla, jossa kurdit esitetään kansana, jota on sorrettu läpi historian aina siitä lähtien kun ensimmäiset sivilisaatiot kehittyivät Mesopotamiassa. Ohjelman toisessa osassa demokraattinen autonomia esitetään edellytyksenä Turkin kurdiongelman ratkaisemiseksi – minkä jälkeen mallia pitäisi soveltaa myös Irakissa, Iranissa ja Syyriassa. Ohjelman kolmas osa kattaa demokraattisen autonomian kahdeksan ulottuvuutta: poliittisen, lainsäädännöllisen (joka pohjaa PKK-johtaja ”Abdullah Öcalanin gendervapaaseen, libertaariseen, demokraattis-ekologiseen paradigmaan”), itsepuolustuksen, kulttuurisen, sosiaalisen, taloudellisen, ekologisen ja diplomaattisen.

Demokraattisen autonomian toteutuminen johtaisi Turkin demokraattisen järjestelmän rajuihin uudistuksiin. Kaakkois-Turkkiin perustettaisiin autonomisen Kurdistanin yhteisön demokraattinen kongressi, joka puolestaan lähettäisi edustajansa Ankaraan Turkin demokraattisen tasavallan parlamenttiin. Turkin perustuslain rinnalla olisi laki Kurdistanin demokraattisesta autonomiasta. Itsepuolustus perustuisi järjestäytyneisiin yhteisöihin – se, mitä tällä konkreettisesti tarkoitetaan, jäi ainakin allekirjoittaneelle epäselväksi. Kurdistanin virallisiksi kieliksi esitetään turkkia ja kurdia – ottamatta kantaa siihen, mitä kurdilla tarkoitetaan: kurmandzhia vai zazaa (dimiliä). Sosiaalisella tasolla demokraattinen autonomia pyrkii luomaan luokkavapaan yhteiskunnan, jossa naiset ovat tasavertaisia. Erikoista kyllä, ohjelmassa sukupuolista syrjintää pidetään lähinnä Turkin valtion syynä. Talouden puolella esitys tarjoaa vähän: lähinnä syytöksiä siitä, miten muut ovat tuhonneet Kurdistanin talouden. Lisäksi ollaan huolissaan ympäristöstä, ja Kurdistanin demokraattiselle autonomialle esitetään omaa diplomaattikuntaa.

Kaiken kaikkiaan, hyvistäkin asioista huolimatta, ohjelmasta jää hieman tunkkainen maku, joka on kuin tuulahdus jostain sosialistisesta menneisyydestä. Edellä mainittu demokraattinen autonomia ei ole BDP:n oma ajatus, vaan se perustuu kielletyn Kurdistanin työväenpuolueen (PKK) johtajan Abdullah Öcalanin ajatuksiin. Jo viime elokuussa Öcalan esitteli PKK:n verkkosivuilla julkaistussa kirjeessään kuusi edellä mainituista kahdeksasta ulottuvuudesta. Joulukuun lopulla hän kritisoi sitä tapaa, miten demokraattista autonomiaa oli käsitelty DTK:ssa. Öcalan painottaa demokratian merkitystä ja tasa-arvoa, mutta samalla hän odottaa, että kurdit äänestävät ”oikeaa puoluetta” (BDP), ja pitää AKP:tä haitallisena. Öcalan on myös vakuuttunut omasta arvostaan kaikkien turkinkurdien (korvaamattomana) johtajana, joka kykenee ymmärtämään, innostamaan ja johtamaan kansaansa.

PKK on julistanut tulitauon, jota on aina sopivan paikan tullen jatkettu, ja jonka toivotaan kestävän ainakin kesäkuulle, kunnes Turkin parlamenttivaalit on saatu pidettyä. Silti PKK järjesti eilen, Öcalanin pidätyksen vuosipäivänä, levottomuuksia eri puolilla Turkkia. Kuin varoituksena Öcalan on sanonut, että tulitaukopäätöstä voidaan uudelleenarvioida maaliskuussa. Onkin syytä epäillä, ettei kurdiliikkeessä ole sijaa Öcalanin linjasta eriäville mielipiteille. Ei siis ole ihme, että demokraattinen autonomia on herättänyt myös vastustusta. Turkin suurimman oppositiopuolueen Tasavaltalaisen kansanpuolueen (CHP) johtaja, itsekin kurdi, Kemal Kılıçdaroğlu varoitti BDP:n ehdotuksen voivan johtaa Turkin jakaantumiseen. Hän kyllä kannustaa eri kielten käyttöä, mutta yksi virallinen kieli riittää Turkille. Kansallismielisen Kansallisen toimintapuolueen (MHP) johto puolestaan kritisoi hallitsevaa Oikeus- ja kehityspuoluetta (AKP) salaisista neuvotteluista BDP:n kanssa. Myös joulukuun lopussa Turkissa vieraillut Irakin presidentti, Kurdistanin isänmaallisen liiton (PUK) johtaja Jalal Talabani oli varauksellinen suurten muutosten suhteen. Hän totesi, että jo nyt Turkissa voi puhua vapaasti kurdia eikä kukaan enää kiistä kurdi-identiteetin olemassoloa. Asioita, jotka kymmenen vuotta aikaisemmin tuntuivat uskomattomilta. Vaikuttaakin siltä, että demokraattinen autonomia on Öcalanin hellimä ajatus, jota BDP:n on pakko ajaa.

Kurdiliikkeen olisikin hyvä ottaa etäisyyttä Öcalanin ajatuksiin ja aseelliseen taisteluun. Lisäksi se tarvitsee tukea neuvotteluihin hallituksen kanssa, ettei tilanne pääsisi kärjistymään. Yksi askel tähän suuntaan on Venetsiassa järjestettävä tapaaminen irlantilaisten, baskien ja kurdien kesken. Pohjois-Irlannin malli ei ole sellaisenaan siirrettävissä muihin maihin, mutta siitä ja Sinn Feinin kokemuksista voi oppia paljon.

 Leave a Reply

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

(vaaditaan)

(ei julkaista)