Turkkilaiset Balkanilla, osa 2

 Posted by on 19.10.2011  Add comments
loka 192011
 

Paljon on ehtinyt vettä virrata joessa sen jälkeen, kun maaliskuussa 2009 lupasin kirjoittaa jotain Makedonian ja Kosovon turkkilaisvähemmistöistä. On siis aika lunastaa lupauksensa ja tehdä asialle jotain.

Türbedarin suvun hautoja lähellä Pristinaa. Kuva: L. Tainio

Aloitan kosovonturkkilaisista, joista olen hiljattain kirjoittanut oikein artikkelinkin ja joka julkaistaan vielä loppuvuoden aikana. Kosovonturkkilaisten historia aloitetaan yleensä vuodesta 1389, kun osmanisulttaani Murat joukkoineen löi serbien tsaari Lazarin johtaman armeijan Kosovon taistelussa. Todellisuudessa tarina ei kuitenkaan mennyt aivan näin yksikoikoisesti ja molemmat hallitsijat saivat surmansa. Sulttaani Muratille pystytettiin taistelukentän viereen hautarakennus, jota Türbedarin perhe on hoitanut näihin päiviin asti. Vaikka sulttaanin jäänteet vietiinkin myöhemmin pois, on hautamuistomerkki toiminut symbolina Turkin ja Kosovon historiallisesta yhteydestä.

Kosovonturkkilaiset on Makedonian jälkeen toiseksi suurin entisen Jugoslavian alueen turkkilaisryhmistä. Tarkkoja lukuja heidän määrästään on kuitenkin vaikea antaa, koska Kosovosta ei ole ollut saatavilla luotettavia väestötietoja sitten 1980-luvun. Kosovossa kyllä toteutettiin väestönlasku viime huhtikuussa, mutta se ei kattanut kaikkia Kosovon kuntia, osa vähemmistöjen edustajista boikotoi sitä ja toistaiseksi siitä on julkaistu vasta alustavia tuloksia. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (ETYJ) arvion mukaan kosovonturkkilaisia olisi noin 30’000, mutta jopa 250’000 kosovolaista puhuu tai ymmärtää turkkia. Ero on melkoinen ja se kertoo ainakin kahdesta seikasta: ensinnäkin, turkki on joillain alueilla, lähinnä Prizrenissä, säilyttänyt asemansa eräänlaisena yleiskielenä, lingua francana, ja toisaalta etniset identiteetit eivät ole samalla tavalla muuttumattomia kuin vaikkapa Suomessa.

Vaikka kosovonturkkilaiset pysyivät pääosin puolueettomina albaanien ja serbien välisessä konfliktissa, he ovat onnistuneet integroitumaan varsin hyvin albaanien johtamaan nyky-Kosovoon. Tässä on ollut suureksi avuksi yhteinen uskonto ja monet kulttuuriset tekijät. Vähätellä ei sovi myöskään Turkin aktiivisuutta Kosovossa. Turkki on monien muiden länsimaiden kanssa tukenut Kosovon itsenäisyyttä ja se on osallistunut Suomen tavoin niin Naton rauhanturvaoperaatioon (KFOR) kuin YK:n, ETYJin ja EU:n siviilioperaatioihin.

Turkin kielellä on eri tavoin tunnustettu asema kaikkiaan kuudessa kunnassa, mutta käytännössä turkinkielisiä palveluja saa vain kahdessa, Prizrenissä ja siitä lohkaistussa Mamuşan maalaiskunnassa. Prizrenissä turkkilainen kulttuuri onkin näkyvää ja ravintoloissa voi helposti asioida turkiksi. Prizreniä voidaan myös pitää Kosovon kulttuuripääkaupunkina. Sen melko hyvin säilynyt keskusta tuo mieleen jossain määrin Sarajevon vanhan kaupungin. Muualla Kosovossa paikallisiin turkkilaisiin voi törmätä lähinnä pääkaupunki Priştinessä (Prishtina), Gilanissa (Gjilan) ja Mitroviçassa. Kosovossa lähes kaikilla kansanryhmillä on oma kansallispäivänsä, ja niinpä 23. huhtikuuta vietetään virallista turkkilaisten päivää.

Kosovonturkkilaisille on varattu kaksi paikkaa maan parlamentissa, mutta Kosovon demokraattinen turkkilaispuolue (KDTP) onnistui saavuttamaan kolmannenkin paikan vuoden 2010 vaaleissa. KDTP:n johtaja Mahir Yağcılar toimii hallituksessa julkishallinnosta vastaavana ministerinä. Vaikuttamistyölle on tarvetta, sillä kosovonturkkilaiset ovat kohdanneet ongelmia mm. koulutuksen puolella. Pulaa on niin kouluista kuin oppikirjoistakin. Koska kosovonturkkilaisten suhde albaaneihin on melko hyvä ja suurin osa heistä osaa albaniaa, turkkilaiset eivät ole syrjäytyneet työmarkkinoilla. He kärsivätkin pitkälti samoista sosiaalisista ja taloudellisista ongelmista, kuten työttömyydestä, korruptiosta ja heikoista julkisista palveluista, kuin muutkin kosovolaiset.

On mielenkiintoista nähdä, miten Turkin taloudellinen aktiivisuus Kosovossa tulee vaikuttamaan kosovonturkkilaisiin. Suuryritysten lisäksi Kosovoon on rantautunut myös koko joukko pienyrittäjiä, jotka tavoittelevat parempaa toimeentuloa mm. ravintoloitsijoina. Moni kosovonturkkilainen onkin löytänyt itselleen työtä välittäjinä turkkilaisyritysten ja kosovolaisen yhteiskunnan välillä. Talouden lisäksi Turkki on panostanut myös (osmanikauden) kulttuuriperinnön suojeluun, mutta tämä ei ole aina sujunut suunnitelmien mukaan. Ikävä esimerkki tästä on ollut eri tahojen käymä kilpailu vaikutusvallasta uskonnollisissa yhteisöissä, mikä on johtanut mm. vanhojen moskeijoiden purkamiseen uusien tieltä.

Lopuksi on syytä sanoa muutama sananen albaanien suhteesta Turkkiin. Turkissa asuu eri arvioiden mukaan jopa pari miljoonaa albaanitaustaista henkilöä. Vaikka suurin osa heistä ei enää albaniaa puhuisikaan, on 1990-luvulla konflikteja pakoon tulleista albaaneista muodostunut uusi ryhmä, jonka siteet kotiseuduille ovat säilyneet. Istanbulissa albaaneja asuu paljon mm. Bayrampaşassa. Turkin tunnetuin albaani lienee maan kansallislaulun sanoittaja Mehmet Akıf Ersoy (Mehmet Ragif), jonka isä oli kotoisin İpek (Peja) kaupungista Kosovosta.

Uutisia Kosovosta voi käydä lukemassa turkiksi Kosova Haber -uutissivustolta.

 Leave a Reply

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

(vaaditaan)

(ei julkaista)