Euroopan rajalla?
Osallistun tällä hetkellä Istanbulin Marmaran yliopiston järjestämään konferenssiin Alternative Approaches to International Relations: Turkey and Beyond. Mielenkiintoisen ja dynaamisen keskustelun yllä leijuu kuitenkin tumma pilvi: yhden paneelikeskustelun alkuperäinen puheenjohtaja, Marmaran yliopiston professori Büşra Ersanlı, ei ole paikalla, koska hän istuu tällä hetkellä vankilassa epäiltynä terroristiyhteyksistä. Ersanlı pidätettiin aikaisemmin tässä kuussa osana meneillään olevaa KCK-tutkintaa, josta on kirjoitettu täällä aikaisemminkin.
Tutkinta koskee Kurdistanin työväenpuolueen (PKK) urbaaniksi siiveksi kutsutun Koma Civakên Kurdistan -järjestön (Kurdistanin yhteisöjen unioni) toimintaa. Ersanlın tyhjänä seisova tuoli symbolisoi akateemisen vapauden käsitettä tämän hetken Turkissa. Pidätyksestä puhutaan konferenssissa laajalti, ja kaikki osallistujat pahoittelevat asiaa. Se on tuotu esiin niin avajaispuheissa kuin lounaspöydässä. Ersanlın kollegat ja akateeminen yhteisö antavat hänelle täyden tukensa.
KCK-tutkinnan yhteydessä on tehty jo tuhansia pidätyksiä. Pidätettyjen joukossa on muun muassa toimittajia, tutkijoita, aktivisteja ja opiskelijoita. Viimeisin mielenilmaus Turkin kyseenalaista pidätysaaltoa vastaan tuli kansainväliseltä Groupe International de Travail -ryhmältä, joka tällä viikolla julkisti aloitteen akateemisen vapauden puolesta Turkissa. Aloittessa kritisoidaan Turkin hallituksen akateemista vapautta tukahduttavia toimenpiteitä, jotka ovat lisääntyneet hälyttävää vauhtia vuodesta 2009 lähtien. Ryhmä koostuu etupäässä ranskalaisista akateemikoista, joiden tavoitteena on luoda kansainvälinen solidaarisuutta ja tiedonvälitystä edistävä verkosto.
Kirjoitin vuosi sitten Turkin YouTube-kiellosta, joka toimi hallituksen pyrkimystä vastaan: kielto vahvisti kuvaa Turkin valtiosta sananvapautta rajoittavana toimijana. Unohduttamispolitiikasta tuli muistamispolitiikkaa. Sama teesiä voisi käyttää tässäkin tilanteessa. Akateemisen konferenssin avajaispuhe, jossa puhutaan Turkin alati kasvavasta roolista kansainvälisenä toimijana, unohtuu katseiden siirtyessä tyhjänä ammottavaan puheenjohtajan tuoliin. Kansainvälisille osallistujille jäävä muistijälki ei ole kuva Turkista tulevana vaikutusvaltaisena mahtivaltiona vaan sananvapautta riistävänä autoritäärisenä maana.
