loka 022012
 

Johanna Nykänen

Pari viikkoa sitten professori Maria Lähteenmäki kirjoitti Helsingin Sanomien Vieraskynässä poliittisesta turismista, jolla hänen mukaansa on ”huikeat mahdollisuudet muuttaa maailmaa, murtaa ennakkoluuloja ja lisätä suvaitsevaisuutta”. Aihe pyöri mielessäni viime vuonna Kaakkois-Turkkiin tekemäni tutkimusmatkan aikana, ja tarkoitukseni oli tuolloin myös kirjoittaa siitä. Aihe jäi kuitenkin muiden kiireiden alle, mutta nousi taas ajankohtaiseksi Lähteenmäen kirjoituksen myötä.

Yksi Kaakkois-Turkin keskeisimmässä kaupungissa Diyarbakırissa usein kuulemani huolenaihe oli juuri turistien vähyys. Monet tapaamani tutkijat ja poliitikot harmittelivat, että alueella käy niin vähän länsimaisia turisteja, jotka voisivat osaltaan edesauttaa alueen taloudellisesta, poliittista ja kulttuurista kehitystä. Istanbuliin, Ankaraan ja Izmirin ympäristön rantalomakohteisiin suuntaaville turisteille Kaakkois-Turkin tilanne saattaa jäädä kokonaan pimentoon. Vaikka ravintoloiden tarjoilijat ja rantalomakohteiden työntekijät ovat usein juuri Kaakkois-Turkista kotoisin ja saattavat puhua kurdia äidinkielenään, he eivät useinkaan valota heidän kotiseutunsa poliittisia kysymyksiä lomalaisille. Kuva Turkista jää helposti varsin yksipuoliseksi.

Tunnistin haastattelemieni toimijoiden huolenaiheen varsin hyvin. Tiedustellessani ensimmäisiä kertoja istanbulilaisilta tutuiltani tutustumisen arvoisia kohteita muualla Turkissa, lähes kaikki kehottivat välttämään Kaakkois-Turkkia. Varoituksissa oli aidon huolen lisäksi usein myös mustamaalaamisen makua: ihmiset siellä eivät ole meidän kaltaisiamme. Heidän kanssaan ei kannata ystävystyä.

On totta, että Kaakkois-Turkin alueella on ollut kurdisissien ja armeijan välisten selkkausten takia epävakaampaa kuin muualla Turkissa, mutta turistien jokapäiväisessä elämässä levottomuudet eivät näy juuri sen enempää kuin Istanbulissa tai Ankarassa. Turkin kulttuuriministeriön sivuilla Kaakkois-Turkki kyllä mainitaan, mutta samassa yhteydessä todetaan matkustamisen idässä olevan haastavampaa pitkien välimatkojen, äärimmäisten sääolosuhteiden ja vähäisten palveluiden vuoksi.

Diyarbakırin vanhaakaupunkia. Kuva: Johanna Nykänen

Lähteenmäki toteaa kirjoituksessaan, että poliittinen matkailu ”tarjoaa parhaimmillaan turisteille monipuolisen historiallis-yhteiskunnallisen esityksen”. Tämä pitänee paikkaansa myös Kaakkois-Turkin kohdalla. Ainakin Political Tours tekee alueelle poliittisia matkoja, joissa avataan useita aluetta koskevia ihmisoikeuskysymyksiä kurdin kielen opetuksesta valtioterroriin. Ideana on käydä vuoropuhelua menneen ja nykyisen välillä.

Poliittinen turismi on tärkeää, mutta vaarana on, että alueen kiinnostavuus rajoittuu sen poliittiseen tilanteeseen. On sanomattakin selvää, että esimerkiksi Kaakkois-Turkin historiallinen ja kulttuurinen merkittävyys on vertaansa vailla. Pitkä ja näyttävä historia jää kuitenkin helposti nykytilanteen varjoon, kun kohteeksi otetaan pelkästään politiikka. Pahimmillaan alue leimautuu juuri poliittisen turismin vuoksi, ja ennakkoluulojen murtamisen sijasta niitä luodaan. Siksi alueelle toivoisi myös niitä ”tavallisia” turisteja, jotka tutustuvat alueen kulttuuriin kokonaisuutena. Politiikka on väkisinkin osa sitä, vaikka sitä ei nostaisi erikseen pöydälle.

  One Response to “Kaakkois-Turkki tarvitsee poliittisen turismin lisäksi myös tavallista turismia”

  1. […] mikä johti laajamittaiseen sisäiseen pakolaisuuteen. Pelkästään alueen suurimpaan kaupunkiin Diyarbakıriin hakeutui noina vuosina yli puoli miljoona sisäistä pakolaista. Konfliktin arvioidaan vaatineen 30 […]

 Leave a Reply

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

(vaaditaan)

(ei julkaista)