joulu 182012
 

Toni Alaranta

Kemalismin pimeä puoli – sekulaari-humanismista turkkilaiseen äärinationalismiin

Aiemmissa artikkeleissani olen pyrkinyt analysoimaan kemalistisen ideologian positiivista sisältöä, toisin sanoen sen sisältämää valistukseen palautuvaa sekulaari-humanistista traditiota. Tähän ovat luettavissa universaali tieteellinen koulutus, vaatimus sukupuolten tasa-arvosta, uskonnon ja politiikan erottaminen sekä demokraattisen kansallisvaltion luominen.

Viimeksi mainittu pyrkimys avaa kuitenkin samalla väylän kemalismin ikävämpään sisältöön. Kemalismin alkuperäinen pyrkimys oli rakentaa liberaaliin traditioon oleellisesti kuuluva ”difference blind” (eroille sokea) kansalaisuuden käsite, jonka mukaan käsite turkkilainen (türk) ei viittaa etniseen ryhmään vaan yhteiseen kansalaisuuteen, jonka alla monet eri etniset ryhmät kootaan yhdeksi tasa-arvoiseksi kansakunnaksi. Tämän ajatuksen mukaan viralliseksi yhteiseksi kieleksi lanseerattiin enemmistön kieli eli turkki. Moni tutkija on esittänyt, että Atatürkin alkuperäinen ajatus oli juuri tällainen: hän mielestään kansalaisuus ja turkkilaisuus merkitsevät samaa asiaa. Turkin tasavallan alueella elää useita kymmeniä kieliryhmiä, mutta ainoa virallinen kieli on turkki.

Suuren kurdivähemmistön (tällä hetkellä arviolta noin 18 prosenttia väestöstä) olemassaolo on kuitenkin tasavallan perustamisesta saakka luonut jännitteen tämän kansallisvaltioprojektin läpiviemiselle. Entisen osmanivaltion Anatolian alueella asunut armenialaisväestö karkotettiin (ja tuhottiin) jo ennen tasavallan perustamista, laaja kreikkalaisväestö puolestaan siirrettiin Kreikkaan Turkin ja Kreikan välisen väestönvaihtosopimuksen puitteissa tasavallan perustamisvuonna 1923. Näiden tapahtumien jälkeen Turkin tasavallan väestö on ollut lähes täydellisesti muslimeja (tällä hetkellä arviolta 99,8 prosenttia väestöstä muslimeja, joista puolestaan enemmistö sunneja ja noin 15 miljoonaa aleveja), ja kaikki muslimit on puolestaan monesti ymmärretty turkkilaisina.

Kurdien kielellisiä ja kulttuurisia oikeuksia ajava liike sopii tietysti huonosti tähän kansallisvaltiokonseptiin. Kemalistiset kirjoittajat eivät ole missään vaiheessa kyenneet kehittämään kurdikysymykseen muuta vastausta kuin ”yksi kieli, yksi kansakunta” -periaatteen. Tämä perustuu siis ajatukselle, että turkki ei ole niinkään äidinkieli vaan lukuisten eri kieliryhmien yhteinen virallinen kieli. Ongelma tässä on tietenkin se, että tuo virallinen kieli on samanaikaisesti turkkilaisen enemmistön äidinkieli.

Turkin kansallisvaltion modernisaatioprojektin sisällä kurdialueet ovat alusta asti kapinoineet keskusjohtoista modernisaatioprojektia vastaan, välillä uskonnollisen sanaston, välillä taas selkeämmin etno-nationalistisen sanaston puitteissa. Kurdiväestön kulttuuristen oikeuksien vaatimus on näin ollen kemalistien silmissä alusta asti sekoittunut ajatukseen kurdien kapinasta koko modernisaatioprojektia vastaan. Kaikki tämä on johtanut nykykemalismiin oleellisesti sisältyvään ristiriitaan: demokratian, tasa-arvon, tieteen ja kehityksen päämääriä kuljettava sekulaari-humanistinen ideologia sisältää samanaikaisesti fasismia muistuttavia käsityksiä kurdivähemmistön muodostavan ongelman ratkaisusta. Parhaan esimerkin siitä kuinka ”pimeille vesille” tämän hetken hardcore-kemalistit ovat valmiita menemään kurdikysymyksen ratkaisussa, tarjoaa Mümtaz Soysalin muutaman vuoden takainen ratkaisuehdotus. Tämä julkaistiin Cumhuriyet-sanomalehdessä otsikolla Absoluuttinen ratkaisu. Kuten muun muassa Middle East Technical Universityn tutkija İhsan Dağı tuolloin osuvasti huomautti, moinen otsikko tuo pelottavasti mieleen natsien juutalaisten tuhoamiseksi kehittämän lopullisen ratkaisun. Mitä Soysal siis ehdotti? Hän ehdotti koko kurdiväestön siirtämistä Irakiin ja Pohjois-Irakin turkmeenien tuomista näiden tilalle Turkkiin! On siis huomattava, että myös tällaiset mielipiteet ovat osa nykykemalismia – siinä missä valistustraditiokin.

Fasismi ja sekulaari-humanismi elävät siis saman kemalistisen ideologian sisällä. Nuo molemmat puolet ovat keskeinen osa nykykemalismia ja vetävät sitä jatkuvasti vastakkaisiin suuntiin. Tämä tulee esille muun muassa siinä, miten tietty osa kemalistisen ideologian sisällöistä on liitetty jo useamman sukupolven ajan osaksi Turkin sosiaalidemokraattista liikettä – toisaalta taas monet nykykemalistit ovat huolestuttavan lähellä Turkin voimakasta mutta älyllisesti köyhää uusnationalistista ulusalcılık-liikettä. Tämä eri suuntiin vetävä kemalistinen traditio muodostaa myös jatkuvan taistelukentän pääoppositiopuolueen eli Tasavaltalaisen kansanpuolueen (CHP) sisälle. Osa CHP:n jäsenistöstä on aidosti valistustraditioon, moniarvoiseen yhteiskuntaan ja vähemmistöoikeuksiin uskovia sosiaalidemokraatteja, osa puolestaan on kokonaan hylännyt tämän kemalismin keskeisen sisällön lähentyen uusnationalistipiirien fasistista maailmakuvaa. On selvää, että unohtaessaan valistustradition ja siirtyessään korostamaan uusnationalismia, kemalismi liikkuu todella pimeille vesille, realisoituen ideologiana, jota on mahdotonta puolustella tai hyväksyä.

Tässä mielessä jopa kaltaiseni säälimättömän AKP-kriitikon on todettava että AKP:n 2000-luvun alkupuoliskon ns. demokraattinen avaus on paljon terveempi malli kurdikysymyksen ratkaisemiseksi kuin kemalistien tarjoamat vaihtoehdot. Nuo lupaukset ovat kuitenkin jääneet monesti vain lupauksiksi ja uusin peluri tässä ongelmakentässä on kurdien uusi, islamilaiseen artikulaatioon perustuva Vapaa asian puolue (Hür Dava Partisi, Hüda-Par), joka todennäköisesti johtaa paitsi AKP:n kannatuspohjan murenemiseen kurdialueilla, myös kurdien sisäiseen valtataisteluun Hüda-Parin, BDP:n ja PKK:n välillä.

Loppukaneettina voi todeta, että kemalismi tuntuu vahvistavan ideologiatutkimuksen käsityksen, jonka mukaan ideologiat eivät ole selvärajaisia ja tarkasti määriteltyjä filosofioita vaan löyhiä, monia erilaisia ja jopa ristiriitaisia säikeitä sisältäviä rakennelmia, jotka tarjoavat polttoainetta monelle erilaiselle poliittiselle linjanvedolle. Näin on myös kemalismin kohdalla.

 Leave a Reply

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

(vaaditaan)

(ei julkaista)