Hip hei, nykyinen kotikaupunkini ylitti viimein(?) uutiskynnyksen myös Suomessa. Hesari kertoi osin virheellisessä uutisessaan miten Silovon kylän asukkaat ovat tuskastuneet eloonsa ilman sähköä. Sähköttömyys on nyt jatkunut jo yhdeksättä päivää. Yksi seuraamus tilanteesta on se, että kantaravintolamme “Kirjasto” on joutunut lopettamaan ruokatarjoilun, koska ilman kylmälaitteita se ei voi toimia.
Jaa, miksei serbeillä sitten ole sähköä? Useimmat heistä eivät ole maksaneet laskuaan vuoden 1999 jälkeen… Mutta todettakoon tasapuolisuuden vuoksi, että myös yhä useammat albaanit jättävät sähkölaskunsa maksamatta. Niinpä koko “maa” kärsii kroonisista sähkökatkoista, jotka johtuvat siitä, että
- sähkölaitos KEK haluaa muistuttaa ihmisiä laskun maksamisesta ja että
- sähköä ei yksinkertaisesti riitä kaikille, koska
- sähköntuotanto ei ole ajantasalla
- sähköverkko ja siihen tehdyt erilaiset (laittomat) viritykset johtavat sähkön hukkaamiseen.
Omalla kotikadullani tilanne on melko hyvä, vaikka kolmen tunnin katkot ovat tulleet minullekin turhan tutuiksi. Pääosin elän kuitenkin 4-2-elämää - ts. neljää sähköistä tuntia seuraa kaksi tuntia ilman sähköä. Ja sitten on nämä elämää helpottavat keksinnöt, kuten generaattorit, akut ja invertterit.

Self-determination, or Vetëvendosje as it’s better known, is one of the few real popular movements here in Kosovo. It reflects the feelings of the civil society and people, and not so much those of political leaders and their clientele, or followers. But what is more important is that the movement is very critical of the international presence here.
As I’m not going to write about my work, I think I should elaborate a bit on my life here in Kosovo. And what would be a better way to start than the capital of Macedonia!?