Politiikkaa
Viimeiset pari päivää olen saanut lukea uutisista ja internetin keskustelupalstoilta, miten oikeisto on voittanut eurovaaleissa. Näitä juttuja lukiessa tulee tunne, että kyseessä on jotenkin paha asia. Suomen tuloksia kun katsoo, niin läpihän meni pari ihan hyvääkin ehdokasta. Edellisiin MEPpeihin verrattuna joukko on mielestäni vähintään samaa tasoa. Esko Seppäsen populismi korvattiin Timo Soinin vastaavalla. Kokonaisuutena tekisi mieli sanoa, että hyvinhän suomalaiset äänestivät, kun rannalle jäivät niin Jani Sievinen kuin Kanki Kaikkonenkin.
Iso-Britanniaa ovat järkyttäneet kahden BNP:n jäsenen pääsy Brysseliin (ja Strasbourgiin). Asiasta voi lukea vaikkapa “Euroopan johtavan bloggaajan” sivulta. Entiset stallarit korvautuvat soineilla ja parilla brittirasistilla. (Ja eiköhän niitä takkinsa kääntäneitä stallareita ole siellä vielä aivan riittämiin.) En oikein jaksaisi tästä huolestua. Pikemminkin kiinnittäisin huomioni perinteisten puolueiden (varsinkin ns. vasemmistolaisen sosialidemokraattisen liikkeen) kyvyttömyyteen vastata ajan haasteisiin. Kyvyttömyyteen puhua tämän ajan ongelmista ja haluttomuudesta hakea ratkaisuja.
Niin, ja jos sitä katastrofia jostain etsii, niin uskoakseni oikea suunta on Italiassa. Berlusconi joukkioineen oli eurovaalien voittaja Italiassa, Euroopan typerimmän kansan kodissa. Mukavasta elämästä nauttiva Berlusconi porskuttaa, ja kansa tukee Euroopan toiseksi häikäilemättömintä johtajaa.
Samaan aikaan EU-kansalaisten kanssa, Libanonissa väki suuntasi vaaliuurnille. Ei juurikaan uutta taivaan alla. Pari paikkaa siirtyi puolueelta toiselle tai sitoutumattomalle ehdokkaalle, mutta kiitos sikäläisen poliittisen järjestelmän uskontokuntien paikkajako säilyi tismalleen entisellään. Seuraavat vaalit sitten Iranissa.
***
Olin viikonloppuna Tiranassa katsomassa Albania-Portugali-futismatsia. Myönteinen kokemus myönteisesti yllättäneestä kaupungista. Suosittelen lämpimästi!